Väitös: "EU-tuloksen perusteella MTK on ollut maan paras lobbari"

"Kaksi ja puoli vaalikautta eli yhteensä kymmenen vuotta", kertoo viestintäyrittäjä Anders Blom väitöskirjatyön vieneen aikaa muun työn ohessa. Kuva: Kari Salonen

Kuva: Kari Salonen

"MTK:n rooli oli ratkaiseva ja ulkoministerinä EU-neuvottelujen aikana toimineen Heikki Haaviston rooli hyvin merkittävä", ynnää viestintäyrittäjä, poliittisen historian väitöskirjaansa perjantaina 6. huhtikuuta puolustava Anders Blom.

Blom on viestintäyrityksensä Eurofactsin kautta sekä entisenä Perheyritysten Liiton toimitusjohtajana raskaan sarjan lobbari itsekin.

"Käsitykseni mukaan MTK on ollut EU-tuloksen perusteella maan paras lobbari", Blom viittaa Suomen EY-jäsenyysneuvotteluihin, niiden lopputulokseen ja Suomen jäsenyyteen eduskunnan äänestyksellä 18.11.1994.

Blomin väitöskirja "Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä" on tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011.

EU-jäsenyysneuvotteluihin MTK tuli Blomin mukaan kuitenkin yllätetyksi "housut kintuissa" vuosina 1990–1991.

MTK:n johtokunnan pöytäkirjoja lukeneen Blomin mukaan MTK:ssa eli käsitys, että Neuvostoliitto olisi jatkanut olemassaoloaan ja Suomi olisi liittynyt osaksi Euroopan talousaluetta – jolloin ei olisi tarvinnut omaksua EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Suomessa tuottajahinnat olivat tuolloin nousseet huomattavasti unionin jäsenmaita korkeammiksi ja tukipolitiikalla tuettiin tuottajahintoja. EU:n tukipolitiikka nojaa maatalousyrittäjien suoriin tulotukiin.

MTK kuroi puuttuneen tietomäärän nopeasti kiinni pystyäkseen arvioimaan, mitä EY-jäsenyyden suhteen piti tehdä.

"Vaikka sekä MTK:n entinen puheenjohtaja Heikki Haavisto että (myöhemmin puheenjohtajana toiminut) Esa Härmälä ovat sanoneet MTK:n vastustaneen EU-jäsenyyttä, käytännössä EU-ratkaisu syntyi MTK:n myötävaikutuksella", Blom kirjoittaa.

"Maatalous oli kokoaan suurempi poliittinen realiteetti Suomen EU-jäsenyyden hyväksyttävyydelle. Agraarilobby todisti, kuinka se pystyi poliittiseen vaikuttamiseen Suomessa ja Brysselissä."

Neuvotteluissa maatalousratkaisulle saatiin kansalliset tuet koko Suomen alueelle sekä rinnalle muita tukitoimia.

Euroopan unionin jäsenyys oli Suomelle myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Etelärannan etujärjestöt STK ja TKL olivat jo kääntäneet suuntansa kohti EU-jäsenyyteen liittymistä. EU-jäsenyys sementoi samalla tulopoliittiset sopimukset Suomessa, vaikka Etelärannassa teollisuusjärjestöt olettivat niiden ajan olleen jo ohitse.

Blomin väitöskirja kattaa vuodet 1968–2011. Vuonna 1968 sovittiin työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä hallituksen välillä Suomeen ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, niin sanottu Liinamaan sopimus.

Hallitusta edustaneen Keijo Liinamaan nimellä tunnettu sopimus aloitti tulopolitiikan Suomen työmarkkinahistoriassa "ja vaikutti jokaisen suomalaisen elämään".

MTK tuli tuolloin mukaan tähän Suomen malliin – tulopoliittista ratkaisua ei jatkossa syntynyt ilman maatalousratkaisua. EU-jäsenyyskään ei tätä katkaissut, päinvastoin:

"Työmarkkinapolitiikka upgreidasi itsensä ja työmarkkinajärjestöt saivat voimakkaamman roolin kuin missään muualla Euroopassa, ehkä Itävaltaa lukuun ottamatta."

Työnantajat saivat tämän itse aikaan. Blomin mukaan he olivat valmiit antamaan palkansaajajärjestöille mitä tahansa, kunhan nämä tukevat Emu-projektia.

Euroopan valuuttaunionin jäsenyys EU-jäsenyyden vanavedessä merkitsi Suomen rahapolitiikasta luopumista Euroopan keskuspankin hyväksi. Jäljelle jäivät valtion harjoittama finanssipolitiikka ja työmarkkinapolitiikka.

Blomin väitöskirjassa kuvataan se rakenne, jolla etujärjestöt ja liike-elämä vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon.

Vihreä Ecu toi kertoimet maataloustukiin.

Suomen elintarviketeollisuus jakautui kahtia EY-jäsenyystavoitteissaan tammikuussa 1993. Tuottajat ja elintarviketeollisuus olivat heikoissa puheväleissä.

Yksityiset ja osuustoiminnalliset elintarvikeyritykset kilpailivat keskenään verisesti.

Karl Fazer -yhtiö pestasi Anders Blomin ja Eurofactsin ajamaan yksityisten elintarvikeyhtiöiden asiaa. Laskun maksuun osallistuivat seitsemän suurinta elintarvikeyhtiötä – ja Altian edeltäjä, Alkon teollisuusryhmä.

Elintarviketeollisuuden erimielisyys pelkistyi niihin raaka-aine- ja valmisvarastoihin, jotka olivat teollisuuden omaisuutta EU:hun liittymishetkellä. Miten niiden arvo ja niistä maksettava tuki sovittaisiin?

Ratkaisuksi tulivat liittymistasausmaksut, joissa oli erilaisia tukimuotoja elintarviketeollisuudelle ja rakennekehitystukea alkutuotannolle ja jalostukselle.

Maatalous sai kansalliset tukensa ja CAP-tuki maksettiin kokonaan EU:n varoista.

Päälle tuli vielä niin sanottu vihreä Ecu: jäsenyyden maatalousneuvottelut käytiin laskennallisella valuuttakurssilla, jolla siirtymävaiheessa maksettiin elintarvikkeille noin viidenneksen lisätuki verrattuna viralliseen, vajaan kuuden markan eurokurssiin.

"Vihreästä Ecusta päätettiin luopua 14.12.1994, eikä asia ollut kuin harvojen tiedossa – kenties vasta loppukesästä 1994. Järjestelmä lakkasi olemasta voimassa 31.1.1995, ja siirtymisestä maksettiin suuri kertakorvaus", Blom kertaa väitöskirjassaan EU-jäsenyysneuvottelujen ratkaisuja.

Väitös

Väitös (poliittinen historia): VTM Anders Blom.

Aihe: Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä. Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011.

Turun yliopisto, 6.4.2018.