Tavoitteena aktiivinen metsänomistaja
Vähäinen kiinnostus hakkuisiin johtuu monista asioista. Vain osa niistä liittyy unohdukseen tai muuhun tiedostamattomaan passivoitumiseen, Anne Matilainen ja Merja Lähdesmäki kirjoittavat. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoMaaseudun Tulevaisuus (MT 28.3.) toi esiin huolen Suomen talousmetsäpinta-alan heikosta käsittelyaktiivisuudesta.
Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkijan Kari T. Korhosen johtaman metsien inventointihankkeen mukaan jopa neljäsosa talousmetsistä on ollut täysin koskematta yli 30 vuotta. Tämä on kehityssuunta, jonka taustoista on syytä käydä laajempaa keskustelua.
Talousmetsien vähäinen hoitoaktiivisuus on noussut esiin myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa käynnissä olevassa hankkeessa, jossa keskitytään metsiin perustuvien arvoketjujen uudistumiseen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Hankkeen yhtenä lähtökohtana on alueellisella tasolla yhdistää sekä metsänomistajien että yhteiskunnan asettamat tavoitteet metsien käytölle.
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että metsänomistajien tavoitteet moninaistuvat sekä metsien omistusrakenteen että yhteiskunnan arvopohjan muuttuessa.
Tästä ymmärrettävästi seuraa, että kaikilla ei ole halua tehokkaasti hakata metsiään vaan hoitotoimenpiteissä korostuvat esimerkiksi omaehtoiseen metsiensuojeluun tai metsien virkistyskäyttöön liittyvät näkökulmat. Eri käyttömuodot eivät myöskään välttämättä rajaa toisiaan pois.
Hakkuuaktiivisuuden lisääminen on merkittävä kansantaloudellinen kysymys. Tärkeämpää kuitenkin on se, missä määrin Suomen metsät ovat jatkossa aktiivisen päätöksenteon kohteena.
Kestävänä tavoitteena voidaan pitää sitä, että metsänomistajat tekevät lainsäädännön puitteissa tiedostettuja päätöksiä metsiensä käytöstä, liittyvätpä ne sitten hakkuisiin, suojeluun tai virkistyskäyttöön. Eri intressiryhmät voivat sitten omalta osaltaan yrittää vaikuttaa metsänomistajiin.
Metsänomistajien arvostuksissa olevat erot tuovat metsien käyttöön alueellista vaihtelua, joka kokonaisuudessaan tukee metsänhoidon monitavoitteisuutta.
Pohdimme Ruralia-instituutissa yhdessä käytännön toimijoiden kanssa keinoja, joilla helpotetaan metsänomistajien mahdollisuuksia hoitaa metsiään arvojensa ja tavoitteidensa mukaisella tavalla. Metsänomistajia haastattelemalla selvitetään myös talousmetsien hoitamattomuuteen johtaneita syitä.
Jo tässä vaiheessa tiedetään, että vähäinen kiinnostus hakkuisiin johtuu monista asioista. Vain osa niistä liittyy unohdukseen tai muuhun tiedostamattomaan passivoitumiseen. Jatkossa tavoitteena on kokeilla uusia palveluita, joilla tämän metsänomistajajoukon aktiivisuutta voitaisiin edistää.
Anne Matilainen
projektipäällikkö, MMM
Merja Lähdesmäki
tutkija, KTM
Helsingin yliopiston
Ruralia-instituutti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
