Kuinka kauas tulevaisuuteenhaluamme kurkottaa?
vierasyliö
Joka päivä maailmaan syntyy puoli miljoonaa lasta varttuen uusiksi kuluttajiksi. Ikähaitarin toisella laidalla ihmiset elävät yhä pidempään.
Joka päivä miljardit ihmiset miettivät päänsä kuprulle, miten rikastuisivat, pääsisivät helpommalla, saisivat mukavuuksia, terveyttä, tavaroita ja avartavia maailman matkoja elämäänsä.
Samaan aikaan seitsemän prosenttia maailman väestöstä aiheuttaa puolet maailman hiilidioksidipäästöistä. Se on yksi iso tekijä monista tulevaisuuteen vaikuttavista asioista.
Alkujaan maailma oli luonnonvarojen suhteen rajaton, ihminen vähäinen luonnon hyödyntämisessä. Mikään ei ihmisen toimesta vaarantuisi. Sen mukaan elettiin, lisäännyttiin ja edistyttiin.
Halu, tarve, ja uskonnollinen suositus oli muokata ja muuttaa luontoa ihmiselle turvalliseksi, elämän mukavuudeksi ja helppoudeksi. Näin myös tänäänkin.
”Minä elän tässä ja nyt, en tulevaisuudessa enkä ikuisesti,” sanoo yksilö. Käsillä olevat hetket ja tilanteet ovat ihonmyötäisesti päällä.
Näihin luontaisiin faktoihin perustuu mahdollisen ja mahdottomankin hyvän tavoittelu. Haluamme elää lyhyen ja ainutkertaisen elämämme täysillä.
Moniko tässä Euroopan ja maailman taloustilanteessa – jossa pelko jo lähitulevaisuudesta on päällä – kurkottelee tulevaisuuden perään, johon itse ei koskaan voi osallistua?
Alkujaan mieletön ajatus; ihminen joka käy taistelua armotonta luontoa vastaan, voisi joutua kritisoimaan itseään liiallisesta luonnonvarojen käytöstä ja luonnon kuluttamisesta. Niin kuitenkin kävi.
Nykyihmisen epäusko ja kyvyttömyys ovat ymmärrettäviä: Pitäisi alkaa hillitä perimmäisiä taipumuksiaan hämärän tulevaisuuden eväiden tähden.
Myös ymmärrettävää on, jos järjettömät luonnon eläimet lisääntyvät hallitsemattomasti, ravinto ehtyy ja sairaudet tulevat. Populaatiot romahtavat, joskus pysyvästi ja uusi laji valtaa tilan.
Ihmisellä on etu eläimiin nähden. Elinympäristönsä antamista mahdollisuuksista tietoisena olevasta järjellisestä ihmisestä uskoisi löytyvän tahtoa muuttaa lajinsa kehityksen kulkua, joka uhkaa viedä siltä elämän edellytyksiä jo paljon ennen kuin omaehtoisesti etenevä luonnonjärjestys niitä aiheuttaa.
Toisaalta ”maapallon pelastaminen” kauaskantoisemmalle tulevaisuudelle on kovin suuri pala. Asian katsotaan kuuluvan enemmänkin jumalten huoleksi kuin ihmisten: ”Mahdotonta mikä mahdotonta, asiat menevät kuten ovat mennäkseen, mitä nyt vähin paimennetaan.”
Välineenomaiseen tietoon on ladattu kaikki, niin kuluvat hetket kuin tulevaisuus. Sananmukaisen ja kokonaisvaltaisemman sivistyksen, mikä on monien luonnon alkuperäisasetusten kuten ahneuden alistamista ja voittamista, nimenomaan odottaisi vahvistuvan.
Yksin tiedon kilpajuoksun varaan tulevaisuutta ei enää voida rakentaa, sitä on hyvässä uskossa tehty iät ja ajat.
Mitä enemmän tietoa on sovellettu käytäntöön, sitä voimakkaammin luonnonvaroja on käytetty ja ajatuksetta tuhlattukin. Astronautti selvensi lopullisesti maailman rajat ja rajallisuuden.
Vaikka uusi tieto luokin energiaa ja luonnonvaroja säästäviä sovelluksia ja tekniikoita, se ei riitä kestävämmän kehityksen tueksi. Parempien systeemien massiivinen rakentaminenkin kuluttaa, parhainkin tieto ongelmien ratkaisijana luo toisaalla uusia kulutustarpeita.
Hyötysuhde heikkenee ja kääntyy huomaamatta nolla- tai miinusmerkkiseksi kuten myöhemmin on tavan takaa nähty. Viimeisimpänä vihreän öljytuotannon myötä ravintotuotanto on supistumassa ja ravinnon hinta nousussa.
Tiedollinen ihminen yleensä osaa olla vaativainen elintasonsa ja elämänlaatunsa suhteen. Eikä niiden hintaa rajattomassa ja tiedon kaikkivoipaisuuteen uskovassa maailmassa ole tarvinnut kysellä.
Tiedon järjenvastaisuus näkyy selkeimmillään kaatopaikkavuorina kaikkialla maailmassa. Tuskinpa nopeaan vaihdantaan perustuva elämäntapa oli suunniteltu.
Valtavia jätemääriä tuottavaan elämäntapaan ajauduttiin nimenomaan rajattomuudessa ja helppoudessa.
Tieto tietona ei vie syteen tai saveen, vaan käytännön toimet ja sovellukset.
Jos kasvava tieto kykenisi hyvinvoinnin ohella säilyttämään ja vahvistamaan myös kauaskantoisemman tulevaisuuden mahdollisuuksia luonnonvara tasolla eikä vain kaventamaan, olisiko tarvetta kritisoida jatkuvaa taloudellista kasvua ja energiasyöppöä globaali taloutta.
Tai rikkaimman maailman elintapaa, johon ideologioista ja uskontokunnista riippumatta ollaan demokratian mukaisesti vasta pyrkimässä.
Toimeentuloelämä ja kaunis vaatimattomuus kelpaavat yhä harvemmille Joskaan nämäkään sivistykselliset hyveet eivät estä olennaisimman tiedon syventämistä kauaskantoisemmasta tulevaisuudesta.
ARVI PÖYHÖNEN
Kirjoittaja on omaishoitaja ja eläkeläinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
