Luontokuvausta luomusti vai houkutellen?
Haaskakuvausta on sivuttu myös susikannan hoitosuunnitelmassa.Näin toukokuun alussa metsojen soitimilla meno on kiihkeimmillään, kun koppelot ilmestyvät metsokukkojen riemuksi paikalle. Tätä ilottelua käy seuraamassa moni luontokuvaaja.
Kovan luokan ammatti- tai harrastajakuvaajan lisäksi soidinmenojen seuraaminen sykähdyttäisi varmasti montaa tavallista turistiakin. Joka vain jaksaisi herätä ajoissa ja malttaisi olla hiljaa kuvauskojussa.
Se olisi luonnontarkkailua aidoimmillaan, linnut saapuvat ikiaikaiselle soidinpaikalle perimänsä ansiosta, eivät minkään houkuttelemana.
Luontomatkailupalveluista suurpetokuvaus ja -tarkkailu ovat suosittuja ja kasvussa olevia palveluita. Jos karhuja, susia tai ahmoja mielii nähdä luonnossa liikkuessaan, pitää olla rutkasti tuuria ja aikaa. Ja vaikka näitä kahta olisi sekä sopiva suurpetotiheys, ei eläimiä välttämättä näe siltikään. Satunnainen kohtaaminen harvoin on myöskään sellainen, että siinä ehtisi ottaa teräviä valokuvia muistoksi.
Jotta niitä teräviä valokuvia pystyy suurpedoista ottamaan, pitää monen harrastajan ostaa luontomatkailuyritykseltä suurpetokuvauspalvelu. Palvelun yrittäjä pystyy tarjoamaan haaskojen ansiosta, ruoka houkuttelee varovaisimmankin metsäneläimen esiin.
Karhukannan hoitosuunnitelmassa on todettu, että haaskaruokinnan vaikutuksia muun muassa karhujen ravinnonkäyttöön ja ihmiseen tottumiseen on selvitettävä. Hoitosuunnitelma päivitetään tänä vuonna, toivottavasti tämän selvittämiselle liikenee aikaa.
Susikannan hoitosuunnitelmassa on myös sivuttu haaskakuvausta. Siinä on todettu, että toiminnan ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä on huolehdittava. Toiminnalla on oltava myös paikallisten ihmisten hyväksyntä.
Ongelmattomia suurpetokuvaushaaskat eivät ole. Kuka saa lupia, mihin haaskat pitäisi sijoittaa ja ennen muuta, miten ne vaikuttavat eläimiin, niiden ruokavalioon ja käyttäytymiseen? Entä onko tällainen luontoharrastaminen eettisesti kestävää?
Kevät on retkeilyn kulta-aikaa. Lapsia käytetään muun muassa paikallisissa kotieläinpihoissa ja eläintarhoissa. Retkeilyssä otetaan varman päälle, tarhoissa ja häkeissä on ihan varmasti jotain eläimiä ihmeteltäväksi.
Mielestäni näillä retkeilyillä ei lasten luontosuhdetta rakenneta eikä siellä sen paremmin lisäänny tietoisuus nykyaikaisesta kotieläintuotannosta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
