Maailman paras kasvatussysteemi vuotaa: Sijoitettujen lasten määrä kasvanut 1990-luvulta saakka – vuosia tiedossa olleita ongelmia ei ole korjattu
Päättäjien lyhytnäköisyys, yhteistyön puute, työn kuormittavuus ja yhteiskunnan kovuus. Siinä syitä lastensuojelun alennustilaan.
Kuva: Jukka Pasonen”Jos 16-vuotiaan nuoren lastensuojelun ensimmäinen toimenpide on kiireellinen sijoitus, niin kyllä ajattelen, että silloin ollaan yhteiskuntana todella pahasti epäonnistuttu”, Pelastakaa Lapset -järjestön kehittämispäällikkö Tove Lönnqvist vastaa kysymykseen Suomen lastensuojelun tilasta.
Niin voi käydä, kun turvaverkko pettää.
Esimerkki on äärimmäinen mutta kertoo lastensuojelun kokonaisuuden merkittävistä ongelmista.
Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettuna on noin 18 000 lasta, joista noin 10 000 on otettu huostaan. Sijoitettujen määrästä kertovat käyrät ovat sojottaneet yläviistoon 1990-luvulta lähtien.
Tilanne parani hieman välillä mutta on huonontunut jälleen. Vuonna 2018 sijoitettiin kiireellisesti 4 390 lasta, 6,9 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Kehityksen murheellisuutta korostaa, että ongelmat ovat olleet tiedossa pitkään. Lönnqvist luettelee vuosikymmenen ajalta pitkän listan tutkimuksia ja raportteja, joissa tilannekuva on käytännössä sama.
”Vuoden 2013 loppuraportin toimenpide-ehdotukset ovat ihan samoja, joiden kanssa me edelleen jumpataan. Miksi tämä kestää niin kauan?”
Esimerkiksi viime vuonna julkaistun raportin mukaan lasten sijaishuoltoon sijoittaminen on pääosin vaikeutunut. Vanhempien tarvitsemien päihde- ja mielenterveyspalvelujen saanti on heikentynyt, samoin kuin kasvatus- ja perheneuvoloiden palveluihin pääsy. Lasten- ja erityisesti nuorisopsykiatrian palveluissa on puutteita.
Monen lapsen ongelmat juontavat juurensa vanhempien liialliseen alkoholinkäyttöön, eikä yhteistyö auttavien tahojen välillä toimi vieläkään. Tämäkin toimintojen siiloutuminen on tuttu ilmiö jo vuosien takaa.
”Lastensuojelussa paikataan paljon muiden palveluiden puutteita”, erityisasiantuntija Annukka Paasivirta Lastensuojelun Keskusliitosta (LSKL) sanoo.
Hyviä asioita tapahtuu lastensuojelussa koko ajan, Lönnqvist ja Paasivirta muistuttavat. Suurinta osaa perheistä ja lapsista pystytään auttamaan.
Systeemin ulkopuolelle jää silti lapsia, joita ei tavoiteta.
Paasivirran mukaan kouluista tulee lastensuojeluun yhteydenottoja hyvin mutta varhaiskasvatuksesta vähemmän.
Neuvoloista yhteydenottoja tulee jostain syystä hyvin vähän. Syytä siihen on alalla mietitty pitkään.
”Kouluikäinen pystyy paremmin kertomaan tilanteestaan”, Paasivirta arvelee.
Lönnqvistin mielestä aika harvoin on kyse siitä, ettei avuntarve olisi ollut nähtävissä jo varhaislapsuudesta saakka.
”Ja kaikki tämä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa on maailman parhaat neuvolat ja varhaiskasvatus, joissa ikäluokan kaikki lapset kohdataan”, Paasivirta sanoo.
Lastensuojelun avainasemassa ovat kunnat. Lönnqvistin mielestä erot kuntien välillä ovat aivan liian suuret.
”Kuvaisin, että kuntien tilanne on ihan hirvittävän erilainen ja sattumanvarainen lasten oikeuksien kannalta”, hän muotoilee.
Ongelmiin ajautuneen lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat merkittävästi perheen asuinkunta tai se, kuka sosiaalityöntekijä hänen kohdalleen sattuu osumaan, Pelastakaa Lapset -järjestö arvioi.
Toisin sanoen siis monen suojelukoneistoon joutuneen lapsen kohtalon ratkaisee sattuma.
Kaiken alku oli 1990-luvun lama. Sen jälkeen tukipalveluita leikattiin, eivätkä ne ole koskaan palautuneet lamaa edeltäviksi.
”On ihan selkeästi näkyvissä, että todella huonovointisten prosenttiosuus on hälyttävästi kasvanut”, Lönnqvist sanoo.
Kuntien rahapulassa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ovat lakisääteiset tehtävät. Lastensuojelusta säädetään lailla mutta monista tukitoimista ei.
Siksi tukitoimet saavat mennä, kun rahat ovat vähissä.
Seurauksena Suomen kunnissa on paljon virkamiehiä ja valtuutettuja, jotka ovat leikanneet tukitoimien rahoitusta, vaikka tietävät sen lisäävän nuorten syrjäytymisriskiä. Riski on myös joidenkin kohdalla toteutunut.
Miltähän päättäjistä mahtaa tuntua?
”Pahalta varmaan”, Paasivirta huokaa.
Osa kunnista ei ole seisonut tumput suorina. Lastensuojeluun on tullut viidessä vuodessa noin 300 työntekijää lisää. Vuosina 2012–2017 on palkattu noin 500 koulukuraattoria ja -psykologia lisää, lastensuojelun tilaa selvittänyt raportti kertoo.
Kuntia on myös lailla yritetty ohjata hoitamaan ennaltaehkäiseviä palveluja paremmin.
MT kirjoitti vuonna 2015 Kinnulan kunnasta, joka oli palkannut uuden kotipalvelun työntekijän ja vahvistanut perheiden varhaista tukea.
Silloin säästöä kertyi 100 000 euroa, ja lastensuojelun laitoshoidon budjetti oli nolla euroa.
Mutta Kinnulassa kävi juuri kuten edellä kuvattiin. Siellä haettiin nopeita säästöjä.
”Tällä hetkellä on haettu perhetyöntekijän paikan täyttölupaa. Lastensuojelun menot ovat kasvaneet. Sijoituksiin kuluu yli 200 000 euroa vuodessa”, Kinnulan sosiaalijohtaja Kirsi Alonen kertoo.
Alonen muistuttaa, ettei sijoituskustannusten nousu välttämättä johdu suoraan ennaltaehkäisevän työn vähentymisestä, mutta kyllä sillä vaikutusta on.
Ennaltaehkäisevän työn tärkeys on myös tunnustettu vuosien mittaan, mutta siinäkin on kokonaisuudessa epäonnistuttu.
”Hallitus on lailla pyrkinyt ohjaamaan painopisteen siirtoa, ja valtio on antanut aika paljonkin korvamerkittyä rahaa. Mutta tavoitteet eivät ole toteutuneet ja siirtyneet kuntiin”, Lönnqvist tuumaa.
Hyviä kuntia on, mutta ne eivät ratkaise huonojen ongelmia.
Sosiaalityöntekijöiden kuormitus on tunnustettu merkittäväksi ongelmaksi. Taakkaa yritetään keventää rajoittamalla lasten määräksi 30 yhtä sosiaalityöntekijää kohden.
Tavoite kuulostaa Paasivaaran mielestä realistiselta. Lastensuojelun Keskusliitto linjaa kuitenkin tiukemmin, että lapsia pitäisi olla enintään 25.
Lönnqvist on Paasivaaran kanssa tavoitteesta samaa mieltä.
Nyt lapsia voi olla jopa sata yhtä työntekijää kohti.
Alonen laskeskelee, että Kinnulassa päästäisiin tavoitteeseen muuttamalla sosiaalityöntekijän tehtävä osa-aikaisesta kokoaikaiseksi.
Kaikkea mitoitus ei ratkaise. Mitä hyötyä on lisätyövoimasta, jos nykyisiäkään paikkoja ei saada täytettyä?
”Olin neljä vuotta johtava sosiaalityöntekijä, ja ehkä puolen vuoden ajan olivat kaikki vakanssit täynnä. Ei ole kokemusta, miten järjestelmä toimisi, jos kaikki suunnitellut työntekijät olisivat paikalla”, Lönnqvist kertoo.
Ala on matalasti palkattua, ja työpaine on kova. Vaihtuvuus on suurta.
Aina on ollut hyviä poliitikoita, Lönnqvist muistuttaa. He ovat vain usein jääneet yksin. Hän kuitenkin arvioi, että jonkinlaista heräämistä ongelmiin on havaittavissa.
Esimerkiksi hallitusohjelmassa näkyy valoa ja rahaa.
”Tämä ohjelma on pitkästä aikaa toiveita antava.”
Hän toivoo, että hallitusohjelman tavoite lapsistrategiasta otettaisiin tosissaan. Sen lähtökohta on poikkihallinnollisuus, ja valmisteluun on esitetty kuutta miljoonaa euroa.
Palveluiden muutosohjelmalle on esitetty 54 miljoonaa euroa.
Myönteistä on myös, että lastensuojeluilmoitusten käsittelyajat ovat kutakuinkin kurissa. Se johtuu valtion tiukasta otteesta. Kuntia valvotaan ja pidennyksiin puututaan.
Ratkaisematta on kuitenkin jäänyt, miksi tulokset heikkenevät, vaikka ongelmat ovat tiedossa.
Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys lisääntyy, ja köyhissä perheissä asuu 120 000 lasta.
”Kaikkien tutkimusten valossa köyhyys on merkittävä riski syrjäytymiskierteelle. Siitä huolimatta tilanteen on annettu ajautua huonompaan”, Tove Lönnqvist Pelastakaa Lapset ry:stä sanoo.
Myös kova puhe ahdistaa. Sanotaan, että omilla valinnoilla voi väistää ongelmat. Osa voi, mutta eivät kaikki.
”Kaikilla ei ole tietoa, miten kohtuuttomissa tilanteissa ihmiset taistelevat. En ole tavannut ketään, jotka olisi valinnut, että haluaa lapselleen pahaa. Kaikille eivät onnenkortit ole samalla tavalla jaettu”, Lönnqvist miettii.
Lönnqvistin mukaan kokonaisuuden koordinaatio puuttuu, vaikka kehitystyötä on tehty valtavasti. Poliittinen työ on ollut lyhytjänteistä. Hallituskausi on liian lyhyt aika.
”Pitää olla hallituksen ja yhteiskunnan yhteinen tavoite.”
Myös LSKL:n Annukka Paasivirran mukaan vastuu on kaikilla.
”Vastuu lapsista on yhteinen, ei vain lastensuojelun.”
Tulosten valossa sitä yhteistä tahtotilaa lasten auttamiseen ei näytä olevan.
”Lopputulos on ainakin se, että kukaan ei ole onnistunut”, Lönnqvist tiivistää tilanteen.
Lue lisää:
Lastensuojelun laitoshoitoon 0 euroa - Kinnulassa perheitä autetaan ajoissa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
