Ässän seurassa kehdosta hautaan eli S-temppu ja kuinka se tehtiin

S-ryhmästä tuli iso Juhani Pesosen vuonna 1983 luoman S83-strategian ja Jere Lahden tammikuussa 1988 nimittämän työryhmän ansiosta. Asiakas keksittiin sitouttaa omaan kaupparyhmään. Bonuskertymä nousi ostojen mukaan ja se tuloutettiin alun perin paperisena setelinä, joka saapui kotiin kirjekuoressa. Paisuva kaupparyhmä sai samalla painettua alas niin kustannuksia kuin hintoja. Kuva: Jukka Pasonen

Taavi Heikkilä 

Ruokakaupan kassa: ”Oliko bonuskorttia?”

Apteekki: ”Onko S-korttia?”

Parturi: ”Ja oliko sulla sitä vihreää korttia?”

Tankkaat auton: muista bonukset!

Sama kysymys toistuu, ostatpa silmälaseja tai pitsaa.

Tuntuu, ettei ihminen pysy enää hengissä ilman S-ryhmän vihreää bonus­korttia. Ja kun maallinen vaellus silti eittämättä loppuu, myös hautaustoimisto tarjoaa S-bonuksia.

Bonusraja ei noudata edes valtionrajaa, vaan bonusta saa myös Virosta.

Kuinka S-ryhmästä tuli tällainen mammutti?

Aatteena osuustoiminta on vanha, kiva ja kaunis: asiakkaat omistavat yrityksen ja hyötyvät sitä enemmän, mitä enemmän he käyttävät sen palveluksia. Omistus on tasasuuruista toisin kuin pörssiyrityksissä, joissa hyötyä saa suhteessa omistuksensa suuruuteen.

Osuustoiminnan kulta-aikaan 1930-luvulla osuuskauppoja oli yli 700 ja osuuskassoja tuplamäärä. Muistissa on aika, jolloin kylässä oli osuusmeijeri, osuuskauppa ja osuuskassa, sittemmin osuuspankki.

Maaltamuutto ja kilpailu kiristivät kuitenkin markkinoita niin, että kannattavuus kärsi. Kauppoja, meijereitä ja pankkikonttoreita alettiin karsia ja yhdistellä.

Pellervo-Seuran entisen toimitusjohtajan Samuli Skurnikin mukaan S-ryhmä kasvoi vuoteen 1977. Sitten se ajautui kriisiin. Seuraavien 15 vuoden aikana tulos puolittui, ja vuonna 1991 nähtiin markkinaosuuden pohja­noteeraus – 15,9 prosenttia.

Skurnikin mukaan ryhmä romahti 1970–80-luvuilla. Osuuskaupat tekivät 1,35 miljardia tappiota, kun etenkin maakuntien miehittämä hallinto vastusti muutoksia.

”1980-luvun alku oli meillä vaikein, eikä koko kaupparyhmänkään kaatuminen ollut kovin kaukana”, S-ryhmän pääjohtaja Taavi Heikkilä sanoo nyt.

Pelastajaksi tuli Juhani Pesonen, jonka S83-strategian johdolla lopetettiin tappiolliset toimipaikat, yhdistettiin yli 200 osuuskauppaa, keksittiin ketjutoiminta ja muodostettiin 35 alueosuuskappaa.

”Ryske käytiin Juhani Pesosen aikana. Kun Jere Lahti tuli pääjohtajaksi 1988, pääfokukseen tulivat vihreä kortti ja asiakasomistajuuden kehittäminen. Ketjutoimintaa vedettiin entistä timmimpään kuntoon. Kaikki olivat puuhastelleet omiaan, mutta nyt alettiin hakea tehokkuutta”, Heikkilä kertaa.

1990-luvun alun neljästä kauppaketjusta S ja E olivat osuustoiminnallisia.

Kun Eka ja Tuko joutuivat vaikeuksiin, jakoon tuli 30 prosentin markkina­osuus. Kesko osti ensin osan Tukosta, 2010-luvun ja Lidlin tulon jälkeen myös E-ryhmän.

S-ryhmälle avautui tilaisuus haalia kaupparyhmien raunioille jääneitä kodittomia kuluttajia. Temppu sitout­taa heitä asiakasomistajiksi onnistui. Kansasta kuoriutui suoranaisia bonus­haukkoja.

Sen ansiosta S-ryhmän markkina­osuus ruokakaupassa kolminkertaistui pohjalukemiin verrattuna ja on nyt 46,4 prosenttia.

Osittain kasvussa on varautumista tulevaan. Suomen väkiluku kutistuu edelleen ja myynti painottuu keskuksiin.

On niitäkin, joiden mielestä ryhmä on hukannut osuustoiminnalliset juurensa ja sairastunut suuruudenhulluuteen. Taavi Heikkilän mukaan asia on juuri päinvastoin: osuustoiminnallisuus tarkoittaa omistajien parhaaksi toimimista.

Suomessa on osuustoimintaa ehkä eniten maailmassa: seitsemän miljoonaa useimmiten osuuspankin tai -kaupan jäsentä ja osakasta.

Valistunut kuluttaja voi aavistaa mammutissa myös vaaran. Kun keskitämme kauppa- ja pankkiasiat yhteen ryhmään ja maksamme muuallakin vihreällä kortilla, meistä kertynyt tieto kattaa koko ihmisen elämän. Se tieto on valtaa ja rahaa.

Vaikka kauppa ei yksilötason tietoja käyttäisikään, se voisi kohdentaa tarjouspostia vaikka terveempien ruoka­valintojen suuntaan. Kaupan valikoimien muodostamiseen tieto joka tapauksessa vaikuttaa.

”Tieto on maatalouden uusi kulta”, on muistuttanut myös maailman tuottajajärjestön puheenjohtaja Theo De Jager.

Hän kehotti suomalaisiakin viljelijöitä pitämään omistajuudessaan kaiken tiedon, joka kertyy maatilan koneista ja tietojärjestelmistä. Koko ketjua se ei kata, sillä kaupassa omistajuus on Suomessa pääasiassa kuluttajilla ja tuottajan neuvotteluasema melko heikko.

Historiapaloja S-matkalta

1844

Ensimmäisen osuuskunnan perustivat Fenwickin kankurit Skotlannissa 1761. Kansainvälisen osuustoimintaliikkeen katsotaan alkaneen englantilaisen Rochdalen kaupungin kankureista vuonna 1844.

1800-luku

Manner-Eurooppaan perustettiin osuuskauppoja 1800-luvulla vastapainoksi yksityisille kauppiaille.

1882

Suomen ensimmäisen kulutusosuuskunnan perustivat Viipurin konepajan työmiehet vuonna 1882.

1889 ja 1901

Suomen vanhimpina yhä toimivina osuus­kauppoina mainitaan vuodelta 1889 peräisin oleva Varuboden-Osla, alun perin Helsingin yleinen ravintoyhdistys, sekä vuonna 1901 ­perustettu Vähäväkisten Osuusliike eli ­nykyinen Turun Osuuskauppa.

1904

SOK perustettiin vuonna 1904 yhteisostoja varten. Sille tuli Helsinkiin neulomo, harja- ja sikuritehtaat, kahvinpaahtimo sekä mauste- ja teepakkaamo.

1916

Vuonna 1916 osuustoiminta repesi porva­rilliseen ja työväen osuustoimintaan, mutta jo 1920–40-luvuilla laajennuttiin yhdessä.

1960-luku

Sotien jälkeen S-ryhmä rakensi kaupunkeihin tavarataloja ja hotelleja, mutta 1960-luvun maaltamuutto vaikeutti toimintaa maalla.

1980-luku

Osuuskaupat joutuivat kriisiin 1980-luvulla. Teollisuudesta luovuttiin ja alueosuuskaupat ­ tiivistettiin S-ryhmäksi. Vuonna 1994 ­valmistui bonusjärjestelmä.

1972, 1998, 2005 ja 2007

Ensimmäinen hypermarket, Seppälän Prisma, avautui Jyväskylään vuonna 1972, ­ensimmäinen ABC-asema Kouvolan Uttiin 1998 ja Terra Lahteen vuonna 2005. S-pankki aloitti vuonna 2007.

2019

S-ryhmällä on 2,4 miljoonaa omistajajäsentä. Ryhmään kuuluu liki tuhat kauppaa, 430 huoltoasemaa, yli 600 ravintolaa ja kymmeniä hotelleja. Alueosuuskauppoja on enää 19. Ryhmä on Suomen suurin yksityinen työnantaja yli 40 000 työntekijällä.

Valtakunnallisia bonuskumppaneita Lähi­Tapiola, Elisa, Oral, Silmäasema, Viking Line ja Vantaan Energia ja 190 pientä paikallista kumppania kauppakeskuksissa. Kumppanit ­tilittävät myynnistään bonuksen verran S-ryhmälle, joka maksaa sen asiakkaalle. Kumppaniksi pääsee vain yritys, jonka palvelua tai tuotetta S-ryhmällä itsellään ei ole.

Lue myös:

Taavi Heikkilä: ”S-ryhmän kasvulla ei ole rajoja”