Suomeksi sanottuna
Kysyin tutulta insinööriopiskelijalta, milloin ne luennot syksyllä alkavatkaan. ”Joskus syyskuussa, mutta enpä niillä juuri käy, kun siellä suomalaiset proffat sönkkäävät englanniksi – on tehokkaampaa lukea asiat itse kirjoista!” kuului painokas vastaus.
Lähettipä hän vielä terveisiä Aalto-yliopistolle: ”Sen vielä ymmärtäisi, jos olisi vaihto-opiskelijoita tai ulkomainen luennoitsija, mutta että suomalaiset puhuvat suomalaisille englantia. Hölmöläisten hommaa.”
Toki kansainvälisyys ja kielten hallinta ovat tärkeitä, mutta pitääkö suomen kieli uhrata kevyin mielin kaupallisuuden alttarille? Keneksi miellämme itsemme, millainen on itsetuntomme ja kuinka osaamme ilmaista syvimpiä tuntojamme, jos puhumme itsellemme vierasta kieltä?
Harva meistä edes osaa toista kieltä niin hyvin, ettei kuulosta pelkästään tyhmältä, kun yrittää murjaista sillä nokkelan vitsin tai tilata ambulanssia tielle tuupertuneen avuksi ilman virhekäsityksen mahdollisuutta.
Tuntuu, että pientä kieltämme häpeillään. Kotimaiset yritykset, niiden tuotteet ja jopa valtion laitokset saavat käsittämättömät vieraskielisiltä kuulostavat nimet, vaikkei niiden ole edes tarkoitus kansainvälistyä. Ei kehdata olla posteja tai tielaitoksia; pitää olla itelloita ja destioita.
Ei puutu kuin, että tienviitatkin aletaan kirjoittaa englanniksi. Tampereen yliopistollinen sairaalahan jo kokeili, miten hoitomiljöössä pärjätään ilman suomea.
Työilmoitusten lukeminen on hupaisaa, kun yrittää arvailla, mitä komealta kalskahtavan tehtävänimikkeen alta paljastuva arkityö on: Head of Sourcing (pikkupomo ilman alaisia), Head of Finance (pikkupomo ilman alaisia), Senior Software Engineer (napinpainaja), Desktop Support Specialist (juoksupoika) ja niin edelleen.
Niiden, jotka yrittävät peittää vieraalla kielellä oman harmautensa, pitäisi mennä kiinteistönvälittäjän oppiin. Tiedättehän: junaradan ja moottoritien välisellä kannaksella lentokentän kiitoradan päähän jätetty laho tönö on ”näköalatontilla, hyvien liikenneyhteyksien varrella oleva, pienellä pintaremontilla loistokodiksi muuntautuva mahdollisuus”. Kyllä suomellakin pystyy maalaamaan maailman kirjavaksi.
Meillä olisikin opittavaa ihannoimistamme englantia puhuvista amerikkalaisista. He voivat silmää räpäyttämättä nimetä koko kansan urheiluauton Ford Mustangiksi (villihevonen). Miltä siis kuulostaisi Valtra Suomenhevonen S233?
Toki eri ammattikunnissa ymmärrettävyyden ja yksiselitteisyyden takia käytetään ilmaisuja, jotka tulevat vaikkapa latinasta. Nopeasti kehittyvillä aloilla suomi ei vain pysy mukana, kun uudet opit saadaan pääasiassa vieraalla kielellä. Eikä ole järkevää ”suomentaa” sanoja laittamalla perään yksi vokaali.
Pelottomia kielenpuolustajia tarvitaan kuitenkin kaikilla aloilla. Värikkäitä raportteja kirjoittavaa nimismiestä ei pidä moittia vaan kiittää, ja tablettia lukulaudaksi vääntävää pitää kannustaa.
Kielemme on nuori. 1800-luvulla sen vakiinnuttamisen puolesta käytiin kiivaita otteluita. Ei luovuteta nyt EU:n ja muiden kansainvälisten paineiden alla. Opetellaan muita tarpeellisia kieliä, mutta opetellaan ensin suomea.
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
