Ylimielistä puhetta ministeri Niinistöltä
Suomessa on menossa soiden kartoitus, jonka tarkoituksena on täydentää soidensuojeluohjelmaa 100 000 hehtaarilla. Tällä hetkellä soiden pinta-alasta on suojelun piirissä yli kymmenen prosenttia eli noin 1,2 miljoonaa hehtaaria.
Ympäristöministeriön mukaan tällä kertaa suojelualueiden valinnassa painotetaan reheviä ja puustoisia kohteita, jotka ovat tämänhetkisen suojelun ulkopuolella.
Ministeriön asettaman työryhmän mukaan suojelulla parannetaan uhanalaisen suoluonnon tilaa, hillitään ilmastonmuutosta, tasataan tulvia ja turvataan puhtaat vesistöt ja kalakannat.
Tavoitteista kaikki ovat varmaankin sitä mieltä, että ne ovat hyviä. Eri asia esimerkiksi on, onko suomalainen suoluonto uhanalainen.
Suomi on maailman kuudenneksi soisin maa. Soita on noin kymmenen miljoonaa hehtaaria eli Suomen maa-alasta lähes kolmannes on suota. Luonnontilassa soista on noin kolme miljoonaa hehtaaria ja turvetuotannossa vajaa 70 000 hehtaaria.
Suojelu on tarkoitus toteuttaa ensisijaisesti vapaaehtoisin keinoin. Maanomistajilla on mahdollisuus myydä suojeluohjemaan kohteeksi valittu maa-alue valtiolle tai pitää alue korvausta vastaan yksityisenä suojelualueena.
Maanomistajilla on myös mahdollisuus osallistua inventointiin. Uudellamaalla maastoinventointeja tekevä Iida Kämäri on yllättynyt maanomistajien positiivisesta suhtautumisesta inventointiin (MT 21.7.).
Maanomistajan ottaminen mukaan suojelusuunnitelmien varhaisessa vaiheessa lisää eri osapuolten välistä yhteisymmärrystä ja edistää myös suojelua.
Periaatteessa asioiden pitäisi olla kunnossa, mutta todellisuus on erilainen. Viime viikolla Porissa Suomi Areenan paneeliin osallistuneen ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mielestä soiden ja niiden uhanalaisten lajien rahoittaminen ei voi perustua vapaaehtoisuuteen.
Niinistön mukaan suot on suojeltava aina luonnonalueiden eikä maanomistusten mukaan. Soiden suojelu ei voi hänen mielestään olla kiinni yhdestä konservatiivisesta maanomistajasta.
Ministerin mielestä maanomistajat saavat suo-ohjelmassa hyvän korvauksen, koska he tietävät, ettei luonnonarvoiltaan tärkeää suota voida käyttää esimerkiksi turpeen tuotantoon.
Ministeri Niinistön puheista voi päätellä, että suojeluohjelmien vapaaehtoisuus on harhaa eikä perustuslain suojaamalla omistusoikeudella ole mitään virkaa.
Maanomistajan neuvotteluasema suojelumaiden käyvästä hinnasta ei ole hääppöinen. Ministerin näkemyksen mukaan yhteistyö maanomistajien kanssa on sitä, että maanomistaja joko luopuu omaisuudestaan vapaaehtoisesti tai se otetaan väkisin.
Toisen omaisuuden ottamista väkisin valtion haltuun kutsutaan sosialisoinniksi. Jotkut ”konservatiivit” saattavat olla sitä mieltä, ettei se kuulu länsimaiseen demokratiaan.
Korvausten suuruudestakin voi perustellusti olla ministerin kanssa eri mieltä. Kokemukset aikaisemmista suojelupäätöksistä osoittavat myös, että korvauksia saa joskus odottaa todella kauan.
Soidensuojeluohjelman täydentäminen vaikuttaa jo suunnitteluvaiheessa turvetuotantoon. Uusia turvelupia ei tule, koska on mahdollista, että kyseinen alue ehkä suojellaan. Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyynyn mukaan tällä hetkellä noin 130 ympäristölupaa odottaa käsittelyä.
Ympäristöministerin ylimielinen asenne maanomistajia ja heidän oikeuksiaan kohtaan ei ainakaan helpota suojelualueiden laajentamista ja perustamista.
Ylhäältä tulevan sanelupolitiikan ja vastakkainasettelun sijaan tarvitaan aitoa yhteistyötä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
