vierasyliö Maatilojen energialasku kasvaa

EU:n energiansäästötavoitteet koskevat myös Suomen maataloutta osana ei-päästökauppasektoria.

Maatilojen energiansäästöihin pyritään vapaaehtoisen maatilojen energiaohjelman avulla. Tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2016 mennessä yhdeksän prosentin säästö maa- ja puutarhatilojen energian käytössä.

Maatilojen energiakustannukset ovat olleet kokonaiskustannuksiin verrattuna vähäiset, ja sen takia tiloilla ei ole kiinnitetty huomiota energian käyttöön.

Energiakustannukset ovat kuitenkin nousussa. Vuonna 2000 maatilat käyttivät energiaan noin 270 ja vuonna 2011 noin 560 miljoonaa euroa. Energiakustannukset ovat tänä aikana kaksinkertaistuneet ja niiden osuus kokonaiskustannuksista on noussut viidestä prosentista kahdeksaan prosenttiin.

On odotettavissa, että tulevaisuudessa energiakustannus ja niiden osuus kokonaiskustannuksista lisääntyy.

Maataloudessa on kohtuullisen helposti säästettävissä suorasta energian kulutuksesta 10–20 prosenttia eli säästötavoitteiseen voidaan päästä.

Säästöihin ei välttämättä tarvita suuria investointeja, vaan neuvonnalla ja energiatehokkaalla töiden teolla voidaan jo säästää reilusti.

Tuotannossa käytetty energia voidaan jakaa kahteen osaan: suoraan ja epäsuoraan kulutukseen.

Viljantuotannossa suoraa kulutusta ovat viljelykautena

tarvittavat polttoaineet ja

sähkö eli kaikki suoraan tilalle

tuotu energia. Epäsuoraan energiaan kuuluu koneiden valmistukseen ja huoltoon tarvittava energia.

Lannoitteiden ja kemikaalien

valmistus luetaan myös epäsuoraan energian tarpeeseen. Niiden levittämiseen pellolle tarvittava polttoaine on suoraa energian tarvetta.

Viljelijää kiinnostaa yleensä suoran energian kulutus ja sen säästäminen.

Toisaalta lannoitteiden osittainenkin korvaaminen esimerkiksi tehostamalla karjanlannan ravinnekiertoa tai typensitojakasveilla on myös energian säästöä. Se voi olla taloudellisesti kannattavaa vaikka se ei ole suoraa energian säästöä.

Pellolla tehtävien töiden polttoaineenkulutukseen vaikuttaa eniten traktorin tai työkoneen kuljettaja. Esimerkiksi raskaissa

muokkaustöissä kuljettaja

valitsee työsyvyyden, säätää ja huoltaa työkoneen ja valitsee ajonopeuden. Jos näissä tehdään vääriä valintoja tai säätöjä, polttoaineen kulutus voi olla jopa 30 prosenttia oikein tehtyä työtä suurempi.

Energiansäästö on näissä tapauksissa helppoa. Opastuksella ja koulutuksella voidaan saada säästöjä ilman investointeja.

Suomessa viljankuivaus voi sateisina ja runsassatoisina syksyinä kuluttaa polttoainetta yhtä paljon kuin peltotyöt

yhteensä.

Viljan kuivauksessa on mahdollista säästää helposti energiaa 10–20 prosenttia. Kuivurin

kuumien pintojen ja putkien

eristämisellä pienennetään lämpöhukkaa ja valitsemalla tarpeen mukainen kuivauskosteus vältetään turhaa kuivaamista.

Myyntivilja pitää kuivata kauppakelpoiseksi, mutta esimerkiksi omille eläimille talven

aikana syötettävä rehuvilja

voidaan jättää hieman kosteammaksi. Kuivauslämpötilan

nostolla voidaan myös tehostaa rehuviljan kuivausta ja säästää energiaa.

Kotieläintuotannon energian säästön ohjeistaminen on vaikeampaa kuin kasvintuotannon, koska tuotanto voidaan järjestää

usealla eri tavalla ja tiloilla

käytetään hyvinkin erilaisia

koneita.

Eniten karjataloudessa kuluu

energiaa rehun tuotantoon. Näin ollen kasvintuotannon tehostaminen vähentää myös karjatalouden energian kulutusta.

Sianlihan- ja siipikarjantuotannossa eniten energiaa hukkaantuu ilmanvaihdossa. Lämmönvaihtimilla voitaisiin siirtää poistoilman lämpöä

tuloilmaan, jolloin päästäisiin jopa nollaenergiarakennuksiin.

Lämmönvaihtimien ongelmana on niiden likaantuminen ja jäätyminen. Maatilat investoivat niiden sijasta hakelämmitykseen, jolloin lämmityskustannuksia saadaan vähennettyä.

Rakennusten valaistuksessa

kannattaa teettää valaistussuunnitelma asiantuntijoilla.

Uusilla tietokoneohjelmilla voidaan laskea tarkasti tarvittavat valaisinmäärät ja määrittää niiden sijoitukset siten, että valo jakautuu tasaisesti.

Valaistukseen kannattaa hankkia myös valo-ohjaimia, jotka automaattisesti säätävät valaistusta.

Bioenergian käyttö ei vähennä energian kulutusta tilalla, mutta sen avulla voidaan luopua fossiilisesta energiasta. Uusiutuvaan energiaan siirtyminen vähentää tuotannon hiilidioksidipäästöä ja hiilijalanjälkeä.

Suomessa on hyvät mahdollisuudet bioenergian käyttöön, koska polttoainetta on riittävästi ja helposti saatavissa ja meillä osataan bioenergian lämmityskäyttö.

Energian säästöön liittyy tilan energian kulutuksen selvittäminen ja seuranta, koska on vaikea säästää, jos kulutusta ei mitata.

Kirjaamalla ja kohdistamalla energian käyttö kohteisiinsa,

voidaan verrata oman tilan energian kulutuksen tunnuslukuja muiden tilojen vastaaviin lukemiin. Tämän avulla nähdään onko oman tilan kulutus pientä vai suurta.

Tekemällä energian käytön laskenta vuosittain nähdään mihin suuntaan kulutus on menossa. Säävaihtelut aiheuttavat kulutuksiin runsaasti vaihtelua ja kulutuksen suunta nähdään vasta useamman vuoden seurannalla.

Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitos - Agroteknologia, Seinäjoen ammattikorkeakoulun maa- ja metsätalouden yksikkö ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun teknologiayksikkö käynnistivät yhdessä Maaseudun energia-akatemia -nimisen hankkeen.

Tavoitteena oli maatalouden energiatietouden ja energian tehokkaan käytön lisääminen. Maatalouden ja maaseudun energian käytöstä ja energiatehokkuudesta ei ole tehty maassamme aiemmin kattavia selvityksiä. Hankkeen rahoitti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja hanke toteutettiin vuosina 2010–2014.

Hankkeessa kirjoitettiin laaja maatalouden energiainformaatioaineisto, jossa on koottuna maatalouden energiankäytön perusteet ja myös keinot, joilla

voidaan säästää energiaa. Aineisto ja oppaat ovat saatavissa www.energia-akatemia.fi

-sivustolta.

JUKKA AHOKAS

JUSSI ESALA

JYRKI KATAJA

Ahokas on professori Helsingin

yliopistossa, Esala yliopettaja ja tutkija Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, Kataja on asiantuntija

Jyväskylän ammattikorkeakoulun teknologiayksikössä.

Avaa artikkelin PDF