Rakennemuutos syö elinvoimaa

Suomalaisten maatilojen määrä on laskemassa tänä vuonna alle 60 000:n. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa oli noin 61 500 maatilaa.

Tilojen vähenemisvauhti on ollut kova, koska vuonna 2000 Suomessa oli vielä runsaat 81 000 maatilaa. Tilojen vähentyminen on kuitenkin hieman hidastunut verrattuna edelliseen kymmenvuotisjaksoon. Vuosien 1990–2000 välisenä aikana tilojen lukumäärä väheni lähes 50 000:lla.

Maatilojen määrän vähentymisen arvioidaan jatkuvan edelleen ja vuonna 2020 tilojen lukumäärä on noin 45 800.

Tilojen vähentyminen näkyy tilakoon

kasvuna. Viime vuonna maatilojen keskipeltoala oli 37,4 hehtaaria. Rajua rakennemuutosta kuvaa myös se, että enää noin kolmasosalla maatiloista on kotieläimiä. Lypsykarja- ja sikatilojen määrä on puoliintunut kymmenessä vuodessa. Kotieläintuotantoa jatkavat tilat ovat entistä suurempia.

Tuotannon keskittymisestä yhä suurempiin yksiköihin kertoo se, että tuotantomäärältään suurin puolikas maatiloista vastaa noin 90

prosentista Suomen koko maataloustuotannosta.

Huolimatta tilakoon kasvusta ei maatalouden kannattavuus ole seurannut mukana. Maatalouden tulokehitys on ollut laskussa koko 2000-luvun. MTT taloustutkimuksen laskelmien mukaan maa- ja puutarhatilojen yrittäjätulo jäi viime vuonna 1,4 miljardia euroa tappiolle.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on monta kertaa muistuttanut päättäjille, että kotimaisen lihantuotannon kannattavuus on niin huono, että tällä menolla tuotanto loppuu Suomesta. Maa- ja metsätalousministerin Jari Koskisen (kok.) mukaan huoli maatalouden kannattavuudesta on yhteinen, mutta ruokakriisistä puhuminen Suomessa on liioittelua.

Koskinen on sinänsä oikeassa, ettei Suomessa ole varsinaista ruokakriisiä. Ruokaa riittää kaupoissa ja kuluttajilla on pääsääntöisesti sitä varaa myös ostaa. Hälyttävä ongelma on, ettei tuottajilla ole enää varaa sitä tuottaa.

Suurenevat tilat yhdistettynä heikkoon kannattavuuteen laittaa maatalousyrittäjien jaksamisen lujille. Oman jaksamisen rajat pitäisi ottaa huomioon jo tuotannon laajentamista suunniteltaessa.

Maatilojen lukumäärän vähentyminen ei ole vaikuttanut merkittävästi tuotantomääriin. Tilojen määrällä on kuitenkin suuri merkitys maaseudun kuntien ja kylien elinvoimaisuuteen. On vaarana, että aktiivisen maatalouden hiipuessa myös muu toiminta kylillä seuraa perässä.

Vaikka maatilat ovat edelleen maaseudun elinvoimaisuuden ydintä, tarvitaan kylien elävänä säilyttämiseksi myös muuta yritystoimintaa ja asukkaita.

Nykyistenkin asukkaiden pitäminen saati uusien saaminen kylille ei onnistu, jos kaikki palvelut siirretään keskuksiin. Nykyinen

kehitys ei lupaa hyvää. Palvelut ovat jo suurelta osin kadonneet ja esimerkiksi kyläkoulujen lakkauttamistahti jatkuu.

Yritystoiminta edellyttää myös maaseudulla

toimivia yhteyksiä. Sekä ajoneuvojen että tiedon pitää päästä liikkumaan.

Valtiovallan ja kuntien tehtävänä on

mahdollistaa asuminen ja yrittäminen maaseudulla. Onkin aivan järjetöntä, että viranomaiset ovat evännet rakennuslupia haja-asutusalueille.

Maaseudulla on monella tavalla koko Suomen tulevaisuuden eväät. Jos näitä eväitä halutaan hyödyntää, pitää kehityksen suuntaa kääntää. Maalla on tilaa elää ja yrittää.

Avaa artikkelin PDF