Tuottajien neuvotteluvoimavähäinen kauppaan verrattuna
Alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa vaikeuttavat tiukat tuotannon säädökset, kyseenalaiset sopimukset kaupan ja teollisuuden kanssa sekä heikko neuvotteluvoima, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) keskiviikkona julkaisemassa selvityksessä.
Selvityksessä kysyttiin yli tuhannelta alkutuottajalta elintarvikeketjun sopimusehtoja ja mahdollisuutta vaikuttaa hintoihin. Erityisesti tutkittiin lihantuotantoa, kalankasvatusta sekä avomaan- ja kasvihuoneviljelyä.
Selvityksen tekivät KKV:n tutkijat Tom Björkroth, Heli Frosterus, Eija Palo ja Milla Kajova.
Alkutuotantoselvitys on jatkoa Kilpailuviraston tammikuun 2012 kauppaselvitykselle.
KKV:n pääjohtajan Juhani Jokisen mukaan alkutuottajien asemaa ei voi parantaa vain kilpailulakeja säätämällä, vaan myös sääntelyyn puuttumalla.
Sääntelystä esimerkkejä ovat esimerkiksi pienteurastamojen korkeat lihantarkastusmaksut, kasvihuoneiden energiaverojen palautuksen suuri omavastuu tai kalankasvatuksen tiukat ympäristöehdot.
Viraston mielestä tuottajien, teollisuuden ja kaupan voimasuhteet tasapainottuisivat, jos alkutuottajat lisäisivät yhteistyötä vaikkapa osuuskuntien avulla.
Esimerkiksi päivittäistavarakaupan markkinavoima on kasvanut teollisuuteen päin viime vuosina, ja joka tapauksessa alkutuottajien asema on kehno kauppaan sekä teollisuuteen päin.
Kilpailulaki ei kiellä sellaisia tuottajien välisiä sopimuksia, joiden tehokkuutta lisäävät vaikutukset ovat suurempia kuin kilpailua rajoittavat vaikutukset.
Erikoistutkija Björkroth toteaa, että tuotteiden vienti esimerkiksi puutarha- ja vihannesalalla on vähäistä, vaikka Suomen elintarvikkeet on todettu kansainvälisesti erittäin puhtaiksi.
”Satsaus vientiin voisi olla hyvä yllyke saada aikaan nykyistä enemmän tuottajien yhteistyötä.”
Yritysten ja tuottajien täytyy itse arvioida yhteistyönsä sallittavuus, mutta KKV lupaa asiassa aktiivista neuvontaa.
Selvityksessä todetaan, että lihan hankintamarkkinat ovat keskittyneet.
Alkutuottaja tekee tuotannostaan sopimukset teollisuuden kanssa pitkillä irtisanomisajoilla. Tuottajilla ei esimerkiksi ole oikeutta myydä hankintayhtiön toimittamia välityseläimiä muille. Lisäksi eläinluottosopimukset vaikeuttavat yhtiön vaihtamista.
Sianlihan tuottajista osa joutuu sopimaan etukäteen tuotteiden myynnistä tietämättä hintaa. Tätä on tapahtunut tiettävästi ainakin joulukinkkujen myynnissä.
KKV:n mukaan sopimusvapauteen ei kuulu, että toinen osapuoli muuttaa hintaa ilman, että toinen osapuoli hyväksyy muutokset.
Naudanlihan tuottajien tulot koostuvat usein monista erilaisista lisistä. Tätä KKV arvostelee, koska sopimuksia ei pystytä vertailemaan ja kilpailuttamaan.
Virasto arvostelee teollisuutta ja kauppaa siitä, että sopimuksissa tuottajaa kielletään myymästä tuotteitaan yksittäisille kauppiaille ohi keskusliikkeiden ja joskus häntä määrätään myymään vain yhdelle ostajalle.
Kauppa nostaa esimerkiksi rehun hintaa välittömästi tuotanto- tai tuontikustannusten mukaan, mutta alkutuottaja ei pysty siirtämään tuotantokustannusten nousua omiin hintoihin ainakaan yhtä nopeasti.
KKV toteaa, että tämä kokonaisuus johtaa siihen, että alkutuottaja kantaa liha- ja muissa tuotantoketjuissa suurimman taloudellisen riskin.
Erityisesti vihannesmarkkinoilla alkutuottajien asema suhteessa kauppaan on heikompi kuin elintarviketeollisuuteen ja vihannestuotannossa on enemmän suoria toimitussopimuksia.
Ongelmia aiheuttaa kirjallisten sopimusten puuttuminen tuottajan ja kaupan välillä. Hintaa voidaan muuttaa yksipuolisesti ja pahimmillaan jopa vasta myyntien jälkeen.
Virasto suositteleekin kaikkien sopimusten tekoa kirjallisesti. Ne voitaisiin tehdä vakiosopimusehdoin, joissa on etukäteen määritelty osapuolten oikeudet ja velvollisuudet.
JOUKO KYYTSÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
