EU:sta voi erota, mutta eroon siitä ei pääse

Periaatteessa yhteisvaluutta on osa EU:n perussopimuksia, joten eroaminen unio-

nista tarkoittaa

myös eroa eurosta.

BRYSSEL (MT)

Jäsenvaltion eroa Euroopan unionista on tähän asti pidetty lähinnä teoreettisena mahdollisuutena.

Britanniassa vuonna 2017 järjestettävä kansanäänestys ja EU-kriittisten äänenpainojen vahvistuminen eri puolilla unionia ovat kuitenkin tehneet kysymyksestä astetta ajankohtaisemman.

Tanskalle kuuluva Grönlanti päätti vuonna 1985 irtautua silloisesta EEC:stä, mutta yksikään kokonainen valtio ei ole toistaiseksi eronnut EU:sta tai sen edeltäjistä.

Lissabonin sopimuksen myötä EU:sta eroaminen on mahdollista toteuttaa laillisessa järjestyksessä. Ihan yksinkertaista se ei kuitenkaan ole.

Perussopimuksen mukaan eroamiseen on kaksi vaihtoehtoa.

Joko lähtevä jäsenmaa neuvottelee EU:n kanssa eroamissopimuksen tai ilmoittaa yksipuolisesti lähtevänsä. Jälkimmäisessä tapauksessa EU-sopimusten voimassaolo lakkaa lähtevässä maassa kaksi vuotta eroilmoituksen jälkeen.

Käytännössä EU-maiden siteet ovat kuitenkin niin moninaisia, että jonkinlaiset eroamisneuvottelut ovat välttämättömiä.

Eroamissopimus muistuttaisi EU-liittymissopimusta, jossa kohta kohdalta sovittaisiin unionin ja eroavan jäsenmaan suhteista. Eroamissopimuksen voimaantulo vaatii EU:n puolelta jäsenmaiden määräenemmistön ja Euroopan parlamentin hyväksynnän. Todennäköistä olisi, että se pitäisi lisäksi ratifioida kaikissa jäljelle jäävissä EU-maissa.

Sen jälkeen jäljelle jäävien EU-maiden pitäisi vielä muuttaa unionin perussopimuksia niin, että kaikki viittaukset eroavaan jäsenvaltioon poistettaisiin teksteistä.

Erosopimuksessa neuvoteltavien asioiden kirjo olisi valtava.

Päällimmäisenä pitäisi sopia taloussuhteista ja mahdollisesta vapaakaupasta EU:n ja ex-jäsenmaan välillä. Iso kysymys koskisi ihmisten ja yritysten vapaata liikkuvuutta. Periaatteessa eroavan maan kansalaisten ja yritysten oleskelu- ja toimiluvat muissa EU-maissa kumoutuisivat, ellei niiden jatkosta erikseen sovittaisi.

Yhteisymmärrykseen täytyisi myös päästä siitä, missä aikataulussa eroavan maan EU-jäsenmaksut lakkaavat ja milloin esimerkiksi EU:n maataloustukien maksu ex-jäsenmaan viljelijöille päättyisi. Eroavassa maassa sijaitsevat EU-virastot pitäisi siirtää pois ja EU-virkamiehinä työskenteleville eroavan maan kansalaisille täytyisi etsiä muita töitä.

Unionin lainsäädäntö kattaa lähes kaikki elämänalat, ja EU-maiden välillä on paljon jäsenyyteen perustuvaa viranomaisyhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Lukuisista eri asioista sopiminen tarkoittaisi, että neuvottelut kestäisivät vuosia.

Eroaminen vaikuttaisi myös irtautuvan maan suhteisiin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

Unioni on solminut jäsenmaidensa puolesta satoja eri kansainvälisiä sopimuksia. Ex-jäsenmaan pitäisi esimerkiksi neuvotella uudelleen kymmeniä vapaakauppasopimuksia maailman eri maiden kanssa, jos se haluaisi säilyttää kauppasuhteet entisellään.

Täydellinen vetäytyminen unionista olisi niin hankalaa, että eroava maa haluaisi kenties korvata EU-jäsenyyden Etan eli Euroopan talousalueen jäsenyydellä.

Eta on EU:n ja Efta-maiden välinen sopimus, jonka kautta unionin sisämarkkinat ulottuvat myös EU:n ulkopuolisiin maihin. Vastineeksi sisämarkkinoille pääsystä Eta-maiden täytyy toimeenpanna valtaosa EU-lainsäädännöstä sekä osallistua EU:n aluepolitiikan rahoitukseen. Eta:n ulkopuolelle jäävät lähinnä maatalous, ulkopolitiikka ja oikeusasiat.

Britanniassa ja Suomessa muutamat EU-eron kannattajista ovat esittäneet, että Eta-jäsenyys jäisi sellaisenaan voimaan, vaikka maa eroaisi EU:sta.

EU-eron oikeudellisia kysymyksiä tutkinut Adam Lazowski lontoolaisesta Westminsterin yliopistosta kuitenkin kumoaa väitteen. Hänen mukaansa Eta on EU:n ja Efta-maiden välinen sopimus, joka pitäisi erotilanteessa neuvotella uudestaan.

Käytännössä siis esimerkiksi Suomen pitäisi ensin liittyä uudestaan Eftaan ja sen jälkeen neuvotella Eta-sopimuksesta EU:n kanssa. Sopimus vaatisi kaikkien EU- ja Eta-maiden hyväksynnän.

Esimerkiksi Norjassa Eta-jäsenyyttä on arvosteltu siitä, että maa joutuu noudattamaan valtaosaa EU-laeista, mutta ei pysty itse vaikuttamaan niihin mitenkään. Myös Britannian parlamentin ulkoasianvaliokunnan tuoreessa raportissa Eta-jäsenyyttä pidetään huonona vaihtoehtona varsinaiselle EU-jäsenyydelle.

Vielä hankalammaksi EU-ero muuttuu, jos eroava maa kuuluu euroalueeseen. Periaatteessa yhteisvaluutta on osa EU:n perussopimuksia, joten eroaminen unionista tarkoittaa myös eroa eurosta. Mitään laillista menettelyä eurosta eroamiseen ei kuitenkaan ole.

Oman valuutan liikkeellelaskun lisäksi eroavan maan pitäisi sopia muiden euromaiden kanssa ainakin Euroopan keskuspankin pääoman ja valuuttavarannon palauttamisesta kansalliselle keskuspankille. Juristeille riittäisi myös töitä setviä, missä valuutassa erilaiset julkiset ja yksityiset velat ja saamiset jatkossa maksettaisiin.

Euromaiden tukipaketit ja kriisirahastot taas perustuvat EU:sta erillisiin sopimuksiin. Niiden purkamisesta tai varojen palauttamisesta pitäisi siis vielä neuvotella erikseen asianomaisten jäsenmaiden kanssa.

NIKLAS HOLMBERG

Avaa artikkelin PDF