Ihmiset saavat asua missä haluavat
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus verotuksen ja kuntien valtionosuuksien aiheuttamista muuttokannustimista on herättänyt vilkasta keskustelua. Tutkimusta käsiteltiin myös Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa (22.5.).
Haluamme tarkentaa tutkimuksemme viestiä. Tutkimuksen ja yleisemminkin taloustieteen lähtökohta on se, että ihmiset itse tietävät, mikä heille on parasta, eivät poliitikot, pääkirjoitustoimittajista tai tutkijoista puhumattakaan.
On varmasti paljon ihmisiä, joita suuretkaan rahasummat eivät saisi muuttamaan pois rakkaalta kotiseudultaan. Yhtä varmasti on ihmisiä, joiden muuttopäätöksiin alueelliset erot palkoissa ja asumiskustannuksissa vaikuttavat.
Valtionverotus jo itsessään kannustaa asumaan alueilla, joilla palkat ovat pienet. Otetaan esimerkiksi Liisa. Hän saisi toisesta kunnasta työpaikan, jossa hänen bruttopalkkansa nousisi 800 euroa. Asuminen olisi kuitenkin uudella alueella 600 euroa kalliimpaa.
Verotus vie Liisan palkasta 300 euroa. Liisa ei muuta, koska hänen nettotulonsa kasvaisivat vain 500 euroa mutta asumiskulut 600 euroa. Yhteiskunnalle Liisan päätös on huono, koska kaikki kansalaiset olisivat hyötyneet 300 euron kasvusta verokertymään.
Muut olisivat voineet siis vaikka maksaa Liisalle 150 euroa muutosta ja silti alentaa omaa verotustaan jäljelle jäävällä 150 eurolla. Kaikki olisivat hyötyneet, niin Liisa kuin muutkin kansalaiset.
VATT:n tutkimus osoittaa, että alueelliset eli työntekijöiden ominaisuuksista riippumattomat tuottavuuserot ovat Suomessa merkittäviä. Valtionverotuksella voi siis olla esimerkin kaltaisia vaikutuksia ihmisten asuinpaikkavalintoihin.
Ihmisiä ei pitäisi erityisesti kannustaa asumaan missään. Koska valtionverotus pelkällä olemassaolollaan kannustaa asumaan alhaisen tuottavuuden alueilla, valtionosuuksilla pitäisi korjata tätä vääristymää. Alueellisten tulonsiirtojen suunta pitäisikin olla tuottamattomilta alueilta tuottaville.
Valtionosuuksien ohjaaminen tuottaville alueille ei tarkoita sitä, että rahaa pitäisi siirtää köyhiltä ihmisiltä rikkaille. Valtionosuuksia voidaan toki käyttää myös tulonjakopyrkimysten saavuttamiseen. Tällöin niiden pitää perustua ihmisten, ei alueiden ominaisuuksiin.
Sairaita, vanhoja tai työttömiä voidaan tukea, mutta tuen tulee perustua siihen, kuinka paljon tuettavan väestöryhmän jäseniä alueella asuu, ei alueen yleiseen tulotasoon. Suurelta osin valtionosuusjärjestelmä näin tekeekin.
Tutkimuksen toinen tulos oli, että nykyiset alueperusteiset valtionosuudet toimivat päinvastoin kuin niiden pitäisi. Korjaamisen sijasta ne vahvistavat verotuksen aiheuttamaa vääristymää muuttopäätöksiin.
Ihmisiä kannustetaan siis sekä verotuksen että valtionosuuksien avulla asumaan alhaisen tuottavuuden alueella.
Valtionosuusjärjestelmän ei pidä huomioida eroja kunnallisveroasteissa, koska niillä ei ole samanlaisia kannustinvaikutuksia kuin valtionverotuksella. Kunnallisvero nimittäin käytetään siellä, missä se peritäänkin.
Jos korkeampi kunnallisveroaste johtuu paremmista palveluista, verotus tekee alueesta vähemmän houkuttelevan, mutta palvelut vastaavasti houkuttelevamman.
Toinen syy veroaste-eroihin voi olla se, että palveluiden tuottaminen on toisissa kunnissa kalliimpaa kuin toisissa. Tässä tapauksessa veroerot kannustavat ihmisiä, täsmälleen oikein, ottamaan huomioon kaiken muun lisäksi paikallisen kustannustason.
Heikki Pursiainen
Tuukka Saarimaa
Janne Tukiainen
VATT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
