Satu Polat perusti kahvilan piristämään Myllykoskea: "Pöytä oli tyhjä ja sain itse kattaa sen"

Kahvila Bon Bon on erikoistunut makeaan kahvileipään. Satu Polat leipoo tarjottavat aikaisin aamulla seinän takana miehensä pitseriassa. Kuva: Johannes Wiehn

”Tästä noustaan vielä! Päät pystyyn! Ilo tarttuu!”

Satu Polat tsemppaa paitsi itseään myös koko kylää katsomaan tulevaisuutta valoisasti Kouvolan Myllykoskella. Hän uskoo, että asia muuttuvat, kun kaikki yrittävät reippain ottein.

Tehtävä ei ole helppo, sillä monen myllykoskelaisen mieli on ollut maassa vuodesta 2011, jolloin UPM:n paperitehdas suljettiin. Apeutta ei vähennä tieto, että Kouvolan väkiluku jatkaa supistumistaan, niin iso pitäjä kun se kaikkien kuntaliitosten jälkeen onkin. Sama koskee koko Kymenlaaksoa.

Myllykoski oli aikanaan paperitehtaan ansiosta kukoistava kylä, koska yksityisautoilun puuttuessa kakki raha jäi kiertämään omalle kylälle.

Nyt taajamassa loistaa baarin, muutaman erikoisliikkeen, kirpputorien ja suljettujen kauppojen rivissä valopilkkuna Polatin tammikuussa avaama kahvila Bon Bon Cafe Bakery. Sitä on kutsuttu piristysruiskeeksi kylälle.

"Eräskin mummeli tuli tänne, istui tuoliin ja huokasi, että ei uskoisi, että ollaan Myllykoskella! Moni oli yllättynyt, kun avasin tämän, koska tein ihan hiljaa remonttia ja kerroin vasta muutamaa päivää ennen avaamista, että tähän tulee kahvila."

Ennen kahvilaa tiloissa oli kukkakauppa, mutta omistaja eläköityi.

Taajamaan on tupsahtanut hiljattain toinenkin kahvila, kirjoja ja kahvia yhdistävä Mummola, joka on Polatin mukaan tyypiltään sen verran perinteisempi, ettei kaksikko kilpaile toisiaan hengiltä.

Yrittäjyys vastuineen, vapauksineen ja paperitöineen oli Polatille tuttua entuudestaan, sillä seinän takana toimii hänen kurdilaissyntyisen Nevzat-miehensä kebab-pitseria. Vaimokin teki siellä töitä hoitoalan uransa jälkeen ja kuuden lapsen synnyttämisen lomissa.

Nyt hän leipoo aamuvarhaisella kahvilansa tarjottavat pitserian yhteyteen tehdyssä keittiössä. Siellä paistuu pääasiassa makeanpuoleista syötävää mokkapaloista munkkeihin ja erilaisiin kakkuihin.

Isännän yritys on toistaiseksi elättänyt myös vaimon kahvilaa.

"Mutta minulla oli siitä hyvä tilanne, että perustamiseen oli omaa rahaa enkä tarvinnut lainaa. Ei mene kauaa, kun kassaan alkaa kilistä omiakin killinkejä. Yksi työntekijäkin on palkattu", sanavalmis Polat kertoo.

Maija Yrjölä ohella tiskin takana häärii toinen apukäsipari, työkokeilussa oleva Johanna Halkola.

Paikallisten tuottajien kanssa Polat ei vielä ole yhteistyössä, mutta miettii esimerkiksi kananmunien hankkimista suoraostona.

"Rotukarjanlihaa kävi joku rouva jo tarjoamassakin, mutta sellaiselle ei meillä ole oikein tarvetta. Lupasin kyllä kertoa eteenpäin, koska pienen paikan porukat vetävät yhtä köyttä."

Onko niin? Eikö tuppukylässä katsota kieroon uutta innokasta yrittäjää?

Polat pitää etunaan sitä, että on syntynyt ja asuu Kouvolan keskustassa.

"Myllykoski on tullut tutuksi vain pitserian kautta, mutta muuten olen aika vieras täällä. On helppoa tulla yrittäjäksi, kun kukaan ei tunne eikä itse tunne ketään."

Kouvola olisi ollut vaikea paikka, sillä kauppakeskus Veturi on imenyt keskustan tyhjäksi. Myllykoskella on vielä vähemmän mitään, mutta myös halvemmat vuokrat.

"Täällä ei ollut edes nuorille paikkaa juoda erikoiskahveja tai muille viedä vieraita kahville. Koin tämän ihan kutsumukseksi. Pöytä oli tyhjä ja sain itse kattaa sen. Ihmiset ovat olleet hirveän myötämielisiä ja minusta ei koskaan tunnu, että olen töissä!"

Ihmiset ilmaisevat asioita eri tavoin, ja joku on todennut Polatillekin lakonisesti, että toivottavasti saat asiakkaita.

"Toinen taas hihkuu heti, että siistiä! Täällä on nyt kahvila!"