Voimakas El Niño sekoittaa säitä

El Niño johtaa kaatosateisiin Etelä-Amerikan rannikolla ja kuivuuteen Indonesiassa, Australiassa ja Afrikassa. Kuva: VL-arkisto, kuvankäsittely Jarkko Sirkiä

Meneillään oleva El Niño -sääilmiö on arvioijasta riippuen joko vuodesta 1950 alkaneen mittaushistoriansa voimakkain tai kuuluu joka tapauksessa kolmen voimakkaimman joukkoon.

Ilmastontutkimusyksikön päällikkö, professori Ari Laaksonen Ilmatieteen laitokselta toteaa, että El Niñon voimakkuutta voidaan mitata erilaisilla indekseillä.

"Jos katsotaan pelkästään merenpinnan lämpötilaa, se on voimakkain. Useimmin käytetty El Niño -indeksi ottaa huomioon myös lämpötilan, pasaatituulten voimakkuuden, ilmanpaineen, pilvisyyden ja muita tämäntyyppisiä asioita. Sillä mitattuna se on kolmen voimakkaimman joukossa, mutta ei ole voimakkain."

Yhdysvaltalaiset säätieteilijät ennustavat, että El Niño tasaantuu neutraaliksi kesä-heinäkuun vaiheilla ja australialaiset, että se jatkuisi syksyyn asti.

"Tilanteen kehittymistä on vaikea ennustaa. Se ei välttämättä mene niin, että kun lämmin El Niño loppuu, niin kylmä La Niña alkaa. Muutos ei välttämättä tapahdu heti, vaan tilanne voi jatkua neutraalina lyhyemmän tai pidemmän aikaa.", Laaksonen huomauttaa.

El Niñon ja La Niñan vaihtelut aiheutuvat pasaatituulista.

Normaalitilanteessa kaakosta puhaltavat pasaatituulet ajavat merivettä Tyynellä valtamerellä yhteen suuntaan. Kun ranta tulee vastaan, vesi lähtee painumaan alaspäin. Tämän seurauksena Etelä-Amerikan puolella kylmää vettä sekoittuu syvemmältä pintaan ja pitää veden viileänä.

"Kun tuuli hidastuu, se vähentää veden sekoittumista ja meren pintalämpötila rupeaa nousemaan. Tämä heikentää tuulia entisestään", Laaksonen kuvaa El Niñon syntymekanismia.

Euroopassa säähän vaikuttaa suuresti ilmiö, joka tunnetaan nimellä Pohjois-Atlantin oskillaatio eli lyhenteellä NAO.

"El Niñossa on kyse erityisesti meren pintalämpötilasta ja Pohjois-Atlantin oskillaatiossa katsotaan vain ilmanpaineita. Sitä mitataan pelkästään Azoreitten ja Islannin välisellä ilmanpaine-erolla", Laaksonen vertaa.

"Silloin kun NAO on normaalitilanteessa, meille tulee matalapaineita Atlantilta jatkuvana virtana, juuri niin kuin on viime aikoina ollut. Kun se naksahtaa toisin päin, Siperian kylmä valuu meille. Kesällä on sitten toisin päin ja meillä on kuuma sää."

Pohjois-Atlantin oskillaatio vaikuttaa säähän paitsi Euroopassa, jossain määrin myös Pohjois-Amerikassa.

"Näissä on myös se ero, että El Niño on pidempiaikainen, hitaampi kuin NAO, joka saattaa napsahtaa toisin päin ihan tuosta vain, nopeasti. Siinä puhutaan viikoista tai parin kuukauden vaihtelujaksoista. El Niño -jakso kestää vuoden verran."

Vaikka maapallon säässä kaiken voi sanoa heijastuvan kaikkeen, Ilmatieteen laitoksen tilastot osoittavat, että El Niñon ja La Niñan vaikutukset ovat Suomessa varsin pieniä.

"Kun on katsottu El Niño -vuosien talvisäitä ja La Nina -vuosien talvisäitä, lämpötiloista ei löydy mitään systemaattista eroa. Sateisuudessa El Niño -talvet näyttäisivät olevan hiukan keskimääräistä vähäsateisempia ja La Niña -talvet hiukan runsassateisempia, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä", Laaksonen mainitsee.