Anna lapselle turvallinen joulu
Joulu lähestyy, ja moni miettii kuumeisesti, mitä voisi antaa lapselle ja nuorelle lahjaksi. Ihmisiä on viime vuosikymmeninä totutettu kuluttamaan yhä enemmän ja väljä asuminen nostaa lämmityskustannuksia. Kohtuus on monella tavalla hukassa.
Elämä on nykyään kulutus- ja nautintokeskeistä. Kerätään ympärilleen yhä enemmän tavaraa, jota ehditään käyttää sitä vähemmän, mitä enemmän sitä on. Nykylasten huoneet, vapaa-ajat ja lomat ovat yltäkylläistä tavara- ja kokemuskaaosta. Kun kaikki on jo saatu ja koettu, jäävät unelmat puuttumaan.
Pienillä lapsilla on luonnollinen tyytyväisyyden raja, kyky syödä sopivasti.
Kasvaessaan he jostakin syystä kadottavat tämän taidon – tai se hämärtyy. Tämä liittyy ihmisen ahneuteen, kuten se, että kerätään turhaa tavaraa. Ylipaino johtuu kohtuuden kadottamisesta.
”Kaikki minulle nyt heti” -elämänasenne määrittää nykyaikaa yhä enemmän; siitä on tullut yleinen tapa.
Ahneus on asenne, joka periytyy lapsille vanhemmilta, ja samaa ostamisen, omistamisen ja ns. hyvän elämän ajatusta viestittävät mainonta ja media. Lapsiin tämä ajatusmalli tarttuu helposti.
Sosiaalinen paine johtaa siihen, että erityisesti lapsiperheet joutuvat monesti hankkimaan uusimmat laitteet ja tavarat. Esimerkiksi älypuhelin, tabletti, muotivaatteet ja mp3-soitin ovat nuorten keskuudessa välttämättömyyksiä: kulutus on noussut tärkeimmäksi asiaksi elämässä.
Kulutushysteria on johtanut siihen, että arvostus on jollakin tavalla hukassa. Elämässä tarvitaan kykyä keskittyä oleelliseen – se tuo enemmän onnellisuutta elämään kuin ylenpalttinen kuluttaminen. Ihminen, joka on vähään tyytyväinen, on rikas.
Käytöstavat ja huomaavaisuus ovat aina voimassa. Ihmisen käyntikortti on oma toiminta toisten ihmisten läsnä ollessa; sitä on suhtautuminen toiseen ihmiseen, miten tullaan tilanteeseen. Koulu opettaa muuta kuin peruskäytöstapoja, siksi niiden tulisi periytyä jo kotikasvatuksessa.
Vanha perusoivallus on se, että pieni on kaunista ja tosi pienikin todellista. Siitä nousee elämän arvostaminen ja siihen liittyy myös tiiviisti jalat maassa oleminen. Perusajatus on, että vähemmälläkin tulee toimeen – kaikkea on kuitenkin mahdoton saada.
On hyvä muistaa, että lapsi ilahtuu pienestäkin lahjasta, jota hän on kovasti toivonut. Todennäköisesti lapsilla jää tänäkin jouluna jokin toive toteutumatta. Jos joku tavara jää saamatta, se vain opettaa arvostamaan sitä, mitä saa. Tärkeämpää kuin lahjojen paljous ja joulupöydän runsaus on yhdessäolo läheisten ihmisten kanssa.
Mitä lapsi tarvitsee ollakseen onnellinen? Elämä on pohjimmiltaan arkisia, yksinkertaisia asioita, ja lapsi oppii aikuisen mallista.
Vanhemmat voisivatkin opettaa lapsilleen varsinaisia elämänarvoja: perheen pysyvyyttä, lähimmäisenrakkautta, ihmisten ja luonnon kunnioittamista.
Kunpa tänä jouluna kaikki lapset ja nuoret saisivat joululahjaksi runsaasti hyvää oloa perheen yhteisistä hetkistä ja turvallisesta perhe-elämästä.
Kunpa perheissä olisi jouluiloa ilman päihteitä, ja lapset saisivat kokea jouluna aitoa iloa, lämpöä ja rakkautta, jota muistella myöhemmin elämässä.
Jaana Uolamo
Akaa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
