YLIÖ Valkohäntäkauris runsastuu – tutkittu tieto tarpeen
Valkohäntäkauriiden populaation tiheys Vesilahden alkuperäisen siirtoistutuksen seuduilla on erittäin korkea.
Myös muualla Etelä- ja
Lounais-Suomessa on paikoin runsaasti valkohäntäkauriita.
Tiheyden arviointiin ei ole tarkkoja menetelmiä, mutta kaatotilastojen valossa näyttää siltä, että tiheimmillä alueilla talvehtii jopa 100 valkohäntäkaurista tuhatta hehtaaria kohden.
On selvää, että noin korkea eläintiheys näkyy paikallisessa kasvillisuudessa sekä metsissä että pelloilla.
Metsissä valkohäntäkauriiden syönti kohdistuu pienempiin taimiin kuin hirvellä. Männyn ja koivun lisäksi jossain määrin kelpaa myös kuusi. Kuusella tuho on lähinnä haaroittumista ja poikaoksien syntyä. Lisäksi valkohäntäkauriit kuorivat kuitupuukokoisten kuusten runkoja. Polkujen kohdalla kuusten juuret vioittuvat.
Valkohäntäkauriin taimikoille aiheuttaman haitan aiempaa tarkempi tutkiminen olisi paikallaan. Ei pelkästään sen takia, että syönnin vaikutuksesta saataisiin oikea kuva, vaan sen haittojen torjuntakeinojen kehittämisen takia.
Ainakin syönninestoaineiden teho olisi tärkeä selvitettävä asia. Eläinten polkujen aiheuttamien juurivioitusten yhteys lahovikoihin on tutkimatta.
Kannan tiheyden säätely on tärkein vahinkojen ehkäisykeino. Pitäisi määrittää rajatiheydet, joiden ylittyessä liikennevahingot, metsävahingot ja maatalousvahingot nousevat sietokynnyksen ylitse. Näitä pitäisi puntaroida sitten metsästysmatkailun ja riistaan liittyvien arvojen kanssa. Ennen kuin tämä on mahdollista, on kehitettävä kannanarviointimenetelmiä, jotta tiheysarviot tarkentuisivat nykyisestä.
Kannan koon muutoksen
suuntaa kuvaavat hyvin kolaritilasto ja metsästäjien ilmoitus metsästyksen jälkeen jäävän kannan koosta. Kannan kasvuun voidaan reagoida lisäämällä kaatolupia ja sitä kautta metsästysverotusta. Tarkan eläinten määrätiedon puuttuessa verotus jää usein liian lieväksi kannan todelliseen kokoon nähden.
Valkohäntäkauriskannan koon lisäksi tietoa tarvitaan kannan rakenteesta. Metsästysverotus on ollut aikuisten osalta urosvoittoista.
On pelätty, että se aiheuttaa tiinehtymisen myöhästymistä ja sitä kautta pieniä vasoja.
Vasatuottoon se ei näytä vaikuttavan, mutta ainakin nykyinen kannan rakenne poikkeaa luonnonmukaisesta rakenteesta.
Naaraan vasasuojaan liittyvissä säädöksissäkin lienee tarkistamista, jotta riittävään naarasverotukseen päästäisiin.
Kannan rakenteeseenkin liittyvät asiat ovat hyvin moniulotteisia. Trofeita tavoittelevat turistit toivovat, että kannassa on suurisarvisia uroksia. Se tarkoittaa sitä,
että urosten annetaan kasvaa vanhemmiksi.
Tämä on mahdollista, kun kanta on korkea ja naaraita ammutaan riittävästi.
Mutta suuri valkohäntäpukki voi aiheuttaa huomattavasti vakavamman liikenneonnettomuuden kuin kooltaan pienemmät naaraat.
Tutkimuksellista mielenkiintoa olisi myös yhteiskunnallisessa mielessä. Tihentymäalue käy testialueesta, jossa riistanhoidolla on saatu aikaiseksi korkea riistatiheys, jota voidaan hyödyntää myös matkailutarkoituksiin.
Olisi paikallaan verrata onko metsästysmatkailusta ja riistalihan tuotannosta saatava hyöty oikeassa suhteessa kustannuksiin, jotka aiheutuvat maa- ja metsätalousvahingoista, riistanruokintakustannuksista sekä liikenneonnettomuuksista.
Olisiko määriteltävissä optimitaso kannan tiheydelle, jolloin kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä.
Metsästysmatkailu on yksi mahdollinen lisäansioiden tuoja maaseudulle. Sen edellytyksiä pitäisi tutkia. Toisaalta elinkeinon kasvattamisen näkökulmasta, mutta myös siksi, että metsästysmatkailu ei aiheuttaisi vakavia ristiriitoja suhteessa perinteiseen maa- ja metsätalouteen tai metsästysseuratoimintaan.
Matkailussakin on varmasti eri suuntauksia. Toisille jo eläinten näkeminen on elämys, kun toisille tärkeätä ovat ampumatilaisuudet tai trofeet. Luonnollisesti riistalihaan liittyvä kulinarismi on osa metsästysmatkailua. Matkailunkin osalta voi tulla vastaan kannantiheys, jonka ylittyessä matkailuarvot eivät enää lisäänny.
Suomen Riistakeskuksen johtaja Reijo Orava pohti Metsästäjälehden (5/2015) kirjoituksessaan, olisiko metsästysmatkailulla mahdollisuuksia tuottaa työtä ja
toimeentuloa maaseudulle osana biotaloutta.
Valkohäntäkauristihentymäalueella meillä on valmis koekenttä tähän asiaan.
Hyödyntäkäämme loistava tilaisuus asian tutkimiseen.
Antti Uotila
MMT, Helsingin yliopisto, Hyytilän metsäasema
Juho Matala
MMT, LUKE, Joensuu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
