Lihanleikkaamo haluaa työtä ympäri vuoden
Ari Keronen paloittelee tottunein ottein 170-kiloista uroshirveä. Hän iloitsee siitä, miten hyvin metsästysseurat ovat ottaneet uuden Pankakoskella sijaitsevan leikkaamon omakseen. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIEKSA (MT)
Intohimoisena hirvimiehenä lieksalainen Ari Keronen on jo pitkään tiennyt, millaista paikkaa jahtiväki tarvitsee.
Kaksi vuotta hän itse rakensi nykyaikaista riistankäsittelylaitosta pitäen koko ajan lakikirjaa ja EU-säädösoppaita käsissään.
Nälkä kasvoi rakennusmestarin syödessä – eli lopulta tiloista tuli niin hienot, että Keronen ilmoitti ne elintarvikehuoneistoksi.
”Minua kannustettiin muun muassa Pohjois-Karjalan aikuisopiston lähilihaprojektista, että tee virallinen teurastamo. Niin sitten perustin sitä varten yhtiön Kerosetti Oy:n”, Keronen kertoo.
Siinä vaiheessa tiedossa oli, että virallisessa lihalaitoksessa voidaan tarkastamatonta ja tarkastettua lihaa käsitellä, kunhan käsittelyt ajallisesti erotetaan.
”Suunnitelmissa oli, että syksyt tekisin riistahommaa metsästäjille ja kevätkaudella keskittyisin lampaisiin ja hevosiin, koska hevosenlihalla tuntuu olevan kova kysyntä.”
”Samoin lampurit valittelevat, ettei lampaita saa missään teurastettua. Ideoin jo ruokapiirejä, jotka voisivat tätä kautta saada lihaa, jota ei ole lääkitty. Voisin teurastaa lähitilojen sairaseläimet, jos vaikkapa lehmältä jalka katkeaa”, Keronen kertoo innostuksestaan, kunnes viime vuonna EU-direktiivin muutos toi lunta tupaan.
Nykysäädöksen mukaan virallisessa laitoksessa saa käsitellä ainoastaan tarkastettua lihaa, mikä vaikeuttaa toimintaa huomattavasti, hän harmittelee.
Samaisen EU-direktiivin mukaan eläimen saa tainnuttaa virallisessa laitoksessa vain näytön suorittanut, alalla kolme vuotta toiminut tai ammattitutkinnon suorittanut henkilö. Sitä varten yrittäjä Keronen lähti suorittamaan lihanjalostajan ammattitutkintoa Pohjois-Karjalan aikuisopistoon. Todistuksen hän saa vuonna 2016.
Siihen saakka hohtavan valkoiset, lattialämmityksillä ja muilla siisteysvaatimukset täyttävillä yksityiskohdilla varustetut tilat saavat palvella elintarvikehuoneistona. Toistaiseksi riista sekä tuottajien omaan käyttöön menevä liha on mahdollista käsitellä.
Parhaillaan Kerosella on työn alla 170-kiloinen uroshirven paloittelu. Se on ammuttu kolme päivää sitten ja iltaan mennessä työ pitäisi saada valmiiksi.
Keronen on tarkka siitä, miten tiloissa liikutaan. Hygieniamääräysten takia hän teki leikkaamoon ikkunan, jotta innokkaimmat metsämiehet saavat seurata veitsen liikkeitä lasin takaa: hygieniatilaan ei ole kengillä astumista.
Yli 180-neliöisen rakennuksen kustannukset pysyivät oman työn ansiosta kurissa, noin 160 000 eurossa.
Kustannusarviossa pelkästään kylmälaitteiden osuus oli 26 000 euroa, mutta käytettyinä ne saatiin huomattavasti edullisemmin.
Investointitukea tuli elykeskukselta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta.
Yksi tulonlähde lihanleikkaamolle on purkitus, jossa Kerosella on käytössään appiukon perinneresepti 1960-luvulta. Rahtipurkitusta hän tekee tiloille ja metsästäjille heidän tuomistaan lihoista.
”Purkkeja ei tarvitse paljon markkinoida, kun ihmiset tulevat jo kysymään lisää. Sama on toiminut riistan paloittelussa: tänä syksynä 37 jahtiseuraa ja -seuruetta on tuonut hirvensä tänne.”
”Kaatolupia Lieksan alueella on noin 150 tänä vuonna, normaalisti niitä on ollut jopa sata enemmän.”
Keronen iloitsee siitä, miten hyvin hirviporukat ovat hänen laitoksensa ottaneet vastaan.
”Erityisesti naiset kiittelevät minua, koska heidän ei tarvitse viikonloppuisin kalvoja napostella lihoista irti, sotkea keittiötään ja pussitella lihoja. Korkeintaan kotona leikkaavat palat pienemmiksi. Kyllä metsästäjillekin sopii se, että ehtivät lauantai-iltaisin saunaan murehtimatta, syövätkö ruhon kärpäset tai jäätyykö liha”, vuosien kokemuksen perinteisestä lahtivajatoiminnasta omaava Keronen kertoo.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
