Laatokan soutuveneitä valmistuu kotiverstaassa
jouko kuosmanen Mauri Tiaisen kotiverstaassa valmistuu ”ranttaaliveneitä” eli saimoja. Puutyöalan johtotehtävissä työskentelevä Tiainen tekee harrastuksenaan laatokanveneitä. Kaarituksen aihioksi tulee tällä kertaa näreen oksat. Kuva: Viestilehtien arkistoKontiolahtelainen Mauri Tiainen veistää harrastuksenaan Laatokan mallilla kopioituja soutuveneitä. Samaa sortavalalaista venemallia tehdään tänään Suomessa myös kahdessa ammattiveistämössä.
Käydessään 1970-luvulla Lahden kotiteollisuuskoulua Tiainen sai itse olla tekemässä Laatokan soutuveneen piirustuksia. Veneen nimi on Saima.
”Vanha venemestari oli meillä mukana piirustuksia tehtäessä. Tallensimme noin viisi metriä pitkän soutuveneen aina pienoismallista valmiisiin piirustuksiin silloisen opettajamme Kaarlo Ilosen johdolla. Hän oli asian varsinainen promoottori.”
Veneen piirustuksia voi tiedustella Käsi- ja taideteollisuuden keskusliitosta ja kirjastoista.
Veneen tekeminen ei ihan pelkillä piirustuksilla luonnistu. Asia selviää jo Mauri Tiaisen taustasta.
”Olen aina pitänyt puuveneistä ja puuesineistä yleensä. Ensimmäisen veneen tein vuonna 1985 ja siitä alkaen olen tehnyt pari-kolme venettä vuodessa. Omassa käytössä on neljä venettä.”
Käsityö palkitsee tekijänsä, mutta vaatii se myös pitkää pinnaa. Ellei kaikki johdu geeneistä.
”Isoisä perusti harmonitehtaan Uukuniemelle vuonna 1903, ja niitä töitä isä ja setä jatkoivat aina vuoteen 1975 saakka. Kotiverstaassa sain olla nuorena isän ja sedän oppipoikana.”
Venemateriaalit ovat myös matkan varrella muuttuneet. Tarve sanelee materiaalin valinnan.
Tiainen on antanut perinteelle sen verran periksi, että hän valmistaa soutuveneet venevanerista. Perinteinen tapa on tehdä vene petäjälaudoista, hieman tuoreempi tapa on tehdä se kuusi- tai haapalaudasta. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.
”Vaneriveneellä on useita hyviä puolia. Huolella tehtynä se ei vuoda, joten katiskoja voi kokea veneestä käsin vaikka sukkasillaan. Vanerilauta ei ravistu kuivuessaan ja se kestää rasitusta huomattavasti paremmin kuin aito puu.”
Vanerin etuna on myös sen helppo työstettävyys. On sama, kummin puolin laudat niittaa vastakkain, sillä halkeilun vaaraa ei ole. Lautaveneessä pohjalautojen kiertoliike voi jopa turmella rakenteen, mikäli puun jännitys laukeaa. Materiaalin kesto ei eroa ajallisesti toisesta. Perusteellinen vuosihuolto takaa veneen pitkän iän.
Byrokratia saattaa olla pahempi peikko.
”Puuveneen valmistukseen on EU:n hallintobyrokratia antanut lisämausteita. Onneksi ne eivät koske harrastelijoita. Myyntiin saa tehdä historiallisia venemalleja, joita on tehty ennen vuotta 1950. Niin sanotut ’omat myyntimallit’ on sertifioitava eli katsastettava VTT:n tiloissa”, Tiainen selittää.
Veneen teko alkaa aina kölistä ja jatkuu sivulaudoituksen kiinnityksellä. Aluksi runkoa kootaan ylösalaisin, mutta pari viimeistä lautaparia on helpompi kiinnittää paikoilleen, kun vene on oikeinpäin. Sitten seuraa kaarien laitto, jota helpotetaan höyrystimellä, etteivät ohuet tukikaaret katkea taivutettaessa.
Vielä tämänkin jälkeen vene vaatii monta eri työvaihetta, ennen kuin sen muoto alkaa hahmottua.
Tiukalla tahdilla puuvalmis vene rakentuu noin kahdessa viikossa. Kun vene päällystetään perinnettä noudattaen, se tervataan aikaisin keväällä. Myöhempi tervaus ei enää onnistu, sillä terva ei kuivu enää sen jälkeen.
”Ja sitten vain soutelemaan”, venemestari sanoo.
JOUKO KUOSMANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
