huidunperä Kirjastojen mallimaa
Päivänpolitiikassamme ovat arkisina huolina tällä haavaa esillä vanhushuollon tukiongelmat. Maataloudesta puheen ollen on kysymys siitä, aikooko EU pienentää Suomelta maataloustukeaan. Entä ehditäänkö myöhässä oleva vuoden sato korjata ennen syksyn suursateita?
Kulttuurissa kansakunta taas on viettänyt varsin ylväitä juhlahetkiä, kun kansainvälinen kirjastoalan Ifla-kongressi äskettäin järjestettiin meillä Suomessa. Osanottajia oli saapunut kautta maailman peräti neljätuhatta.
Ifla näyttää kasvaneen melkoisesti, peräti 17-kertaisesti. Kun kongressi edellisen kerran oli meillä vuonna 1965, osanottajia oli vain 240.
Maamme on äskettäin saanut mainetta koulutuksen ykkösmaana laajassa kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa. Koulunuorisomme oppimistulokset ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi.
Nyt jälleen korostui, että Suomi ei ole vain koulutuksen menestysmaa vaan myös julkisten kirjastojen ja lukuhaluisen kansakunnan mallimaa. Yleisten kirjastojemme käyttö todettiin maailman vilkkaimpiin kuuluvaksi ellei peräti vilkkaimmaksi. Kirjastoväellemme ja lukevalle kansakunnalle se on hieno tunnustus.
Erityistä huomiota kongressi kohdisti isäntämaa Suomelle valitsemalla tämän kansainvälisen järjestön puheenjohtajaksi seuraavaksi toimikaudeksi ensi kerran suomalaisen ja samalla naisen. Valituksi tuli Suomen Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä.
Huidunperällä huomiota herätti se, että julkinen sanamme ei noteerannut suurkongressia. Edellinen muuten järjestettiin viime vuonna Puerto Ricossa, ja ensi vuonna kongressin isäntämaana on Singapore. Tätä taustaa vasten oli kiintoisaa, että viiden miljoonan pohjoinen valtio Suomi nyt oli maailmankongressin tyyssijana.
Maamme siten pätee kulttuurivaltiona ja etenkin koulutus- ja kirjastokulttuurin maana.
Erikoista oloillemme on, että suomi tuli viralliseksi kieleksi vasta 1860-luvulla Snellmanin ja hänen herättämänsä suuren kansallisuusliikkeen seurauksena ja että suomalaisen kulttuurin suuri nousu alkoi vasta silloin. Siihen asti ruotsia meillä oli puhunut vain neljä prosenttia kansasta, lähinnä virkamiehistö ja aateliston jäsenet. Tyypillistä myös oli ollut, että suomeksi oli siihen asti ilmestynyt lähinnä vain uskonnollista kirjallisuutta.
Kun kansallinen herätys sitten nousi, lainakirjastoja syntyi kautta maan kansanliikkeittemme eli nuorisoseura-, raittius- ja työväenliikkeiden aloittein ja toimin. Oli upeasti kyse kansanlähtöisyydestä.
Sittemmin, 1900-luvun alkuaikoina, valtion tukea alkoi tulla perustettujen kunnallisten kirjastojemme avuksi ja vuonna 1961 tämä tuki ratkaisevasti suureni.
Vielä 1930 kirjalainoja asukasta ja vuotta kohti oli yleisissä kirjastoissamme keskimäärin 14. Tällöin lainattavien kirjojen yhteiset vuotuismäärät alkoivat vähitellen kasvaa yli kolmesta miljoonasta lähemmäs sataa miljoonaa. Lainansaajaa kohti vuotuinen kirjamäärä nousi vuosikymmen vuosikymmeneltä ja 1990-luvulla vakiintui keskimäärin 40 kirjaan lainaajaa kohti. Nykyisin määrä on keskimäärin 46 kirjaa. Kirjalainojen vuosittainen yhteismäärä nousi 90-luvulla jo runsaasti yli sadan miljoonan. Huippu, 109 miljoonaa, saavutettiin vuonna 2004.
Kiintoisaa on tutustua muiden Pohjoismaiden vastaavaan toimintaan. Vuonna 2008 Norjassa lainattiin julkisista kirjastoista 24 miljoonaa teosta, Ruotsissa 58 miljoonaa ja Tanskassa 14 miljoonaa. Suomi erottautui joukosta mahtavasti sadalla miljoonallaan.
Sen jälkeen on Pohjoismaissa lainaaminen on pikkuhiljaa vähentynyt kilpailevien instituutioiden noustua painetun kirjallisuuden rinnalle.
Kunnioitettavaa on suomalaisten lukuhalu. Kiinnostuneina nyt kyselläänkin, kuinka paljon globalisaatio eli kansainvälisyys vaikuttaa kirjamarkkinoillamme ja julkisten kirjastojemme tarjonnassa. Entä, milloin ilmestyy kotimaiseen kirjantuotantoomme taas jatkajia Väinö Linnan ja Sofi Oksasen tyyliin?
Kylä-Huinala meidän keskustelukerhomme tapaamisen päätteeksi tapansa mukaan taas esitti kysymyksen. Nyt hän tiedusteli, pitääkö paikkansa, että nykyajan tytöt ovat samanikäisiä nuorukaisia kiinnostuneempia kirjastojen asiakkaina ja siten kulttuurin aktiiveina suosijoina.
Mene, tiedä, kuului myhäilevä vastauksemme Kylä-Huinalalle.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
