Kiinteistövero eikuulu metsämaalle

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kokoontuu lähiaikoina niin sanottuun puoliväliriiheen tarkastelemaan mennyttä hallituskautta. Pääasiaksi riihessä nousee heikko taloustilanne.

Hallitusohjelmaa kirjoitettaessa toivottiin talouskehityksen olevan aivan toista luokkaa kuin se todellisuudessa on ollut. Huolimatta verojen kiristyksistä ja budjettileikkauksista valtion velkaantumista ei ole saatu kääntymään laskuun.

Hallituksen on kevään kuluessa päätettävä, mihin toimiin se ryhtyy talouskehityksen suunnan kääntämiseksi. Hallitusohjelmaa tehtäessä sovittiin, että taloutta sopeutetaan yhtä suurilla veronkorotuksilla ja budjettileikkauksilla.

Uusien veronkorotusten tekeminen on hankalaa, koska samalla leikataan myös kotimaista kysyntää. Budjettileikkaukset puolestaan kohdistuvat usein niihin, joilta ei olisi enää yhtään varaa ottaa.

Ei ole mikään yllätys, että veropohjan laajentamisen varjolla metsämaan kiinteistövero nousee keskustelussa jälleen esiin. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestössä SAK:ssa lämmitellään ajatusta metsien kiinteistöverosta. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly perustelee ajatusta sillä, että vero parantaisi kuntien taloutta ja edistäisi puun tasaisempaa tarjontaa markkinoilla. (MT 30.1.)

Kiinteistöveron ulottamisesta metsiin on keskusteltu siitä lähtien, kun metsäverotuksessa siirryttiin pinta-alaverotuksesta puun myynnistä saadun tulon verotukseen pääomatulona. Muutos tehtiin vuonna 1993 ja siirtymäkausi päättyi vuonna 2006.

Perustelutkin ovat säilyneet entisellään: kuntien talous ja metsänmyyntihalukkuuden lisääminen.

Perustelut eivät vakuuta. Suurin syy kuntien talousongelmiin on se, että valtiovalta on siirtänyt kunnille aina vain uusia tehtäviä mutta ei ole osoittanut niihin varoja. Päinvastoin, sillä samaan aikaan kuntien valtionosuuksia on leikattu ja lisätty kuntaverosta tehtäviä vähennyksiä.

Jos kuntien osuutta metsien verokertymästä halutaan lisätä, onnistuu se nostamalla kuntien osuutta metsien pääomatuloverosta.

Puun tarjonta perustuu myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen. Jos hintataso on kohdallaan, kaupat syntyvät. Jos puun myynnin vauhdittamiseksi halutaan jonkinlainen raippavero, samanlainen pitää olla myös ostajilla. Tehtaiden sulkemisen syytkin ovat aivan muualla kuin puukaupassa tai kotimaisen puun hinnassa. Kuinka teollisuudella on varaa maksaa tuontipuusta huomattavasti kotimaista enemmän?

Puun saatavuuteen vaikuttavat myös muut asiat. Kuusamossa sijaitsevan Pölkky Oy:n metsäpäällikön Hannu Virranniemen mukaan metsien suojelu vaikeuttaa puun hankintaa. Virranniemen laskelmaan mukaan Pölkky on sahannut 45 vuoden aikana 11 miljoonaa kuutiota puuta. Samaan aikaan yrityksen puunhankinta-alueella on suojeltu 30 miljoonan kuutiometrin edestä metsää. (MT 9.1.)

Verotuksen yhteydessä puhutaan veronmaksukyvystä. Kiinteistöverolla ei ole mitään tekemistä veronmaksukyvyn kanssa, koska se kohdistuu omistukseen eikä tuottoon.

Tutkimusten mukaan kiinteistövero ei lisää puunmyyntiä, mutta nostaa kustannuksia ja heikentää kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Tämä ei ole varmaankaan kenenkään tavoite?

Kiinteistöveron laajentaminen metsämaahan merkitsisi siirtymistä kaksinkertaiseen verotukseen, ellei samalla luovuta pääomatuloverosta.

Kiinteistöveroa on perusteltu myös sillä, että metsiä ei voi siirtää veroparatiiseihin. Yhteiskunnan verotulojen kannalta olisi hyvä, ellei veroparatiiseihin voisi siirtää mitään muutakaan.

Avaa artikkelin PDF