Maatilallisen kurjuus
Jos joku halajaa maaseutuyrittäjäksi, niin tervetuloa. Vaatii ensinnäkin paksua lompakkoa, hyvää henkistä ominaisuutta, ei riitä että on bodannut itsensä timmiin kuntoon että jaksaisi lantaa luoda. Sitähän tämä ei pelkästään ole. Vaan, pitää olla mitat, millit, paperit, rätingit, tietämys ja ennen kaikkea pitkää pinnaa.
Meillä oli hyvä pientuotanto. Oli maistuvat kananmunat ja vanhan ajan possun lihaa. Lampaitakin oli. Sitten iski eläinten hyvinvoinnin pilkun viilaus. Sitä taisteltiin, ja paranneltiin asioita urakalla. Ei riittänyt pilkun viilaamisen hionta, tuli tuotantoon alasajo. Pakkoteurastus eläimille. Kanat tapettiin, nekin olivat toisen omistamia kanoja. Ei mitään vaikutusta sillä paperilla.
Kummallisia nuo eläintarkastajat, aivan muistuu diktaattori Idi Amin. Ei kumarrella papereita, luki niissä mitä tahansa, ei odoteta oikeuden päätöstä, vaan otetaan oikeus omiin käsiin ja lopetetaan hyvinvoiva pikkutila, joka hyvällä volyymilla tuotti hyvää suomalaista tuotetta ruokapöytiin. Mutta jos halutaan isosti tuottaa isoissa laitoksissa ajattelematta eläinten hyvinvointia tippaakaan, siitä vaan.
Meillä oli possut ulkosalla nauttivat ulkona juosta ja liha oli ensiluokkaista, parempaa kuin isojen laitosten tuotos. Lihassa oli hyvä maku. Ei tirissyt vesi pannulla kun paistoi.
Munissa oli kauniin keltaiset keltuaiset, maku oli hivelevää.
Mutta tuli diktaattori, jolle eläimen hyvinvointi oli noussut pissan tavoin hattuun. Tuli tilan pakkolopetus.
Romahti isännältä henkinen puoli, ja minulla kova väsymys
tämän kaiken jälkeen. Ei ajatella tilallisen hyvinvointia tippaakaan.
Mistään ei saa apua, kaikki tuntuu vaan tuuppivan johonkin toisaanne.
Loppuun palanut tilallinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
