Vanha pihatto säilyi, nuorkarjalleja lypsyasemalle uudet tilat
HAUSJÄRVI (MT)
Jos Aino ja Mikael Wathén olisivat toimineet niin kuin asiantuntijat suosittelivat, Toukolan tilalla olisi nyt ehkä upouusi yhden robotin navetta ja vanha pihatto olisi nuorkarjan käytössä.
Sen sijaan he säilyttivät 1996 rakennetun kylmäpihaton lehmien käytössä ja rakensivat hiehoille uuden vinopohjaisen kasvattamon.
Vanha navetta, jossa viimeksi sijaitsivat lypsyasema ja pikkuvasikoiden tilat, purettiin. Sen paikalle rakennettiin uusi, jossa nyt sijaitsevat paitsi lypsyasema ja vasikkatilat, myös tilava poikimisosasto.
Vanha lypsyasema toimi koko purun ja rakentamisen ajan. Vasta kun uusi valmistui, vanha purettiin uuden rakennuksen sisältä pois.
”Lehmät kulkivat asemalle jatkuvasti vaihtuvia reittejä rakennustyömaan läpi. Ihmeesti ne siihen tottuivat ja ottivat rauhallisesti”, Aino kertoo.
Wathénit ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä.
”Rakennusprojektit kannattaa suunnitella tilan ja yrittäjän lähtökohdista eikä ottaa vastaan sitä, mitä suunnittelija ensimmäiseksi lyö eteen”, Mikael sanoo.
Sukupolvenvaihdos Ainon kotitilalla tehtiin 2010. Tilan pellot oli siirretty luomuun jo 1990-luvun alussa ja karja 1996.
Lypsäviä oli hiukan päälle 30.
Rakennusprojekti lähti liikkeelle tarpeesta parantaa nuorkarjan ja hoitajien oloja.
Kylmäpihatto hiekkaparsineen on lypsäville hyvä ympäristö, eikä siitä haluttu luopua.
Uuden pihaton rakentaminen ja eläinmäärän merkittävä lisääminen ei houkutellut senkään takia, että laajentaminen olisi vaatinut samanaikaisesti peltoalan huomattavaa kasvattamista.
Nuorkarja asusti aiemmin lypsävien kanssa pihatossa. Nuorisolle tila ei sopinut, Aino kertoo. Makuuparsien mitoitusta ei voinut muuttaa niille sopivammaksi, koska kaikkien parsien väleissä on kantavat puutolpat.
Vasikoidenkin oloissa oli parantamisen varaa. Niiden asuntona toimiva 1920-luvulla rakennettu ja 1997 peruskorjattu navetta alkoi olla purkukunnossa.
Projekti alkoi uuden hiehokasvattamon rakentamisesta kesällä 2012. Kestokuivikepohjainen kylmäpihatto on jo osoittautunut toimivaksi.
Samalla tehtiin lisää lantalatilaa.
Viime huhtikuussa vanhan navetan viereen tuotiin meijerin tyhjä jakelukontti, josta tehtiin väliaikainen maitohuone. Vasikoille tehtiin väistötilat ulkotarhoihin.
Huhtikuun lopussa saapui jättikaivuri, joka rouskutti viidessä päivässä koko vanhan navetan käytöstä poistettuine säilörehutorneineen maan tasalle. Vain lypsyasema säilytettiin. Se katettiin vanerilla ja sinne johdettiin vesi ja sähkö vieressä olevan kontin kautta.
Lypsyaseman ympärille alettiin rakentaa uutta navettaa, hiukan pitempää ja leveämpää kuin vanha.
Siirrettävää väliaikaista lypsyasemaa Wathénit eivät halunneet. Vanha oli lehmille tuttu ja turvallinen.
Toinen syy oli Ainon äitiysloma. Lypsyn hoitivat vaihtuvat lomittajat, ja heidän olisi ollut vaikea pysyä tilanteen tasalla, jos tietokonejärjestelmän toiminta olisi katkaistu.
Kun rakennus oli lähes valmis ja uusi asema toimintakunnossa, lypsy siirrettiin sille ja vanha asema purettiin pois. Sen tilalle tuli tilava poikima- ja hoito-osasto, jonka voi helposti jakaa eri kokoisiin karsinoihin.
Uusi lypsyasema on 2x3-paikkainen autotandem. Se hankittiin käytettynä. ”Käytiin purkamassa tämä naapurikunnasta tilalta, joka siirtyi robottilypsyyn. Näin säästettiin pitkä penni”, Wathénit kertovat.
Sekä vasikoiden että lypsäjien tilat ovat nyt avarat, ilmavat ja valoisat.
Kun hiehot siirtyivät pois lehmien pihatosta, ummessa oleville lehmille saatiin oma osasto. Pystyttiin siirtymään ryhmäkohtaiseen ruokintaan, ja ennen yleiset poikimahalvaukset loppuivat.
Lypsävien määrä lähestyy pikkuhiljaa viittäkymmentä. Eläimiä ei ole ostettu tilan ulkopuolelta.
Lehmät siirtyvät pihatosta lypsyasemalle rakennusten välillä olevaa viiden metrin käytävää pitkin.
Wathénit ovat tyytyväisiä uusien tilojen toimivuuteen, mutta myös ulkonäköön.
Uusi navetta sijaitsee suoraan asuinrakennusta vastapäätä, joten sen haluttiin näyttävän hyvältä.
Julkisivussa on käytetty puretun navetan lähes satavuotiaita tiiliä. ”Tässä tiilessä on vaarini nimikirjaimet”, Aino näyttää. ”Hän oli 11-vuotias, kun näitä tiiliä valettiin.”
Oven vieressä on perheen lapsille tärkein paikka. Betoniin on painettu kaikkien viiden perheenjäsenen kämmenenjäljet.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
