Ruokamarkkinoilla käynnissä uusjako
EU:n ja Venäjän toisilleen asettamille talouspakotteille ei ole näkyvissä nopeaa loppua.
EU:n ulkoministerit päättivät viikko sitten jatkaa Venäjä-pakotteita helmikuulle saakka – Venäjä vastasi jatkamalla asettamiaan ruuan tuontikieltoja vuodella. Pakotteilla on selvät ja haitalliset vaikutuksensa molemmille osapuolille.
Länsimaiden pakotteet ovat vaikeuttaneet tuntuvasti Venäjän talouden kansainvälistä toimintaa. Haluttua tulosta Ukrainan kriisin ratkaisemisena ei ole kuitenkaan saavutettu.
Venäjän tuontikiellot puolestaan laittoivat EU:n ruokamarkkinat sekaisin vajaa vuosi sitten. Markkinat olivat hetkessä täynnä ylijäämäeriä, jotka romuttivat tuotannon kannalta kestävän hintatason.
Kun pakotteet jatkuvat, sekasorto muuttuu vähitellen uusien ja kestävämpien markkinoiden etsinnäksi. Ruokamarkkinoilla on pakotekriisin seurauksena käynnissä uusjako.
Kun jokin perinteinen ostaja poistuu yllättäen markkinoilta, sopeutuminen ei tapahdu hetkessä. Ensimmäisenä korvaavia ostajia etsitään kotimarkkinoilta ja EU-oloissa seuraavaksi unionin yhteismarkkinoilta. Viennin aloittaminen EU:n ulkopuolelle on yleensä hitaampaa.
Samaa kaavaa on noudattanut myös Venäjän
markkinoiden sulkeutumista seurannut kehitys. Tällä hetkellä on jo edetty vaiheeseen, jossa suomalaiset maito- ja lihatuotteet etsivät uusia kuluttajia Kaukoitää myöten.
EU:n sisällä tapahtuvista markkinamuutoksista esimerkiksi käy puolalaisten tuoremarjojen kasvava tarjonta. Kun Venäjän raja on kiinni, Puola on kääntänyt marjavirtansa muihin EU-maihin, kuten Suomeen (MT 26.6.).
On selvää, että puolalaismarjat joutuvat etsimään tilaa markkinoilta hintakilpailulla. Vaikka useimmat kuluttajat vaativat marjoilta kotimaisuutta, tuntuu kasvava tuonti varmasti myös suomalaisten marjanviljelijöiden kukkarossa.
Kun markkinoita jaetaan uusiksi, kovimmilla ovat ruuan raaka-aineita tuottavat viljelijät. Tuotantoa ja sen kustannuksia ei voi nopeasti sopeuttaa uusiin oloihin.
Pakotepolitiikkaa toteutetaan EU:n yhteisillä, poliittisilla päätöksillä. On ristiriitaista, että pakotesodan etulinjassa menetyksiä kokevat eurooppalaiset viljelijät, kun taas muut EU-kansalaiset nauttivat samaan aikaan poikkeuksellisen pienestä ruokalaskusta.
Markkinoihin ja niihin sopeutumiseen voidaan aina vedota, mutta politiikan seurauksista vastuun kuuluisi olla yhteinen.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila muistutti perjantaina, että pakotteet ovat aiheuttaneet suomalaiselle maataloudelle jo satojen miljoonien eurojen tulonmenetykset. Marttila vaatii sekä uudelta hallitukselta että EU:lta nopeita toimia kannattavuuskriisin helpottamiseksi.
EU:n kriisituet pohjoiselle maataloudelle ovat olleet lähinnä symbolisia, eikä avun tehostumisesta ole toistaiseksi tietoa. Kotimaassa hallitus voi halutessaan tehdä enemmän.
Kannattavuuskriisin vaikutukset suomalaiseen maatalouteen ovat pitkäaikaisia, osa jopa pysyviä. Kun tuotantoa lopetetaan ja tiloja kaatuu, korvaavaa tuotantoa ei hetkessä rakenneta.
Vaikka Venäjä joskus tulevaisuudessa palaa markkinoille, ne eivät ole enää entisensä – eivät sen paremmin EU-maille viedä kuin Venäjällekään ostaa eurooppalaisia elintarvikkeita.
Asevarustelunsa ohella Venäjä pyrkii nopeasti lisäämään omaa ruuantuotantoaan. Se lienee vähintään yhtä vaikeaa kuin suomalaisyritysten ponnistelut uusissa vientimaissa.
Pitkällä aikavälillä on luultavasti parempi, että Suomen vienti – myöskään ruuan osalta – ei ole liiaksi riippuvainen yksittäisestä kohdemaasta. Lyhyellä aikavälillä on huolehdittava, että vienninkin mahdollistavalle tuotannolle on Suomessa edellytykset.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
