Metsähallitus ja Sysmä-seurakunnostavat erakon majan
Tähän lyhtyyn eno sytytti valon ja vei sen ulos syksy-yönä. Pian mökkiin tuli kaksi nuottamiestä, jotka olivat pudonneet veneestä ja uineet saareen, erakon sisarenpoika Heikki Laitinen muistelee. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoSYSMÄ (MT)
Harhun saari Päijänteessä on nousemassa maailmanmaineeseen. Saaren ainoan asukkaan kalastaja Toivo Pylväläisen (1894–1979) yhden huoneen asumus kunnostetaan tänä kesänä kalastajien ja matkailijoiden pyhiinvaelluspaikaksi.
Harhun saareen on matkaa mantereelta kahdeksan kilometriä. 400 metriä pitkä ja 250 metriä leveä saari on aikoinaan ollut pirtutrokareiden etappi matkalla etelästä Jyväskylään.
Saaren keskellä on Padasjoen, Kuhmoisten ja Sysmän kuntien rajapyykki. Aikoinaan se oli myös kolmen läänin rajapyykki.
Vuonna 1932 saareen tuotiin ja kasattiin pikkuinen mökki. Siihen Pylväläinen asettui asumaan ja viihtyi yksin saaressaan noin 40 vuotta.
Seuranaan Pylväläisellä oli koira ja kaksi kesyä teertä. Vieraita kävi harvoin.
Yksi vieraista oli Lauri Rapala, maailmankuulujen Rapala-vaappujen ”isä”. Rapala oppi vaapunteon niksit Pylväläiseltä, joka puhdetöinään vuoli uistimia mökissään.
”Jos vetää uistinta kerran saaren ympäri eikä saa vähintään kahden kilon kuhaa, sen uistimen voi myydä turisteille”, Pylväläisen kerrotaan sanoneen.
Toivo Pylväläinen sai vaapuilleen patentin vuonna 1953.
Metsähallituksella ja Sysmä-seuralla on yhteinen ja selvä päämäärä kulttuurihistoriallisesti merkittävän majan kunnostamisessa. Metsähallitus maksaa rakennustarpeet, sysmäläiset tekevät työt talkoilla.
Metsähallituksen kenttäpäällikkö Jyri Rauhala kiittelee sysmäläisten ja erityisesti Markku Lepistön aktiivisuutta. Sysmä-seura on luvannut pitää majan ja sen ympäristön tulevaisuudessa kunnossa.
”Erakon majaa pidetään lähes pyhiinvaelluspaikkana”, Rauhala sanoo. Lepistö vei saareen jo amerikkalaisen kuvausryhmän, joka tekee kalastusjuttuja eri puolilta maailmaa.
Laivuri Jorma Sainio odottaa lisääntyviä keikkoja Harhuun, kunhan majan remontti on valmis ja rakentamisen jäljet siistitty. Jenni-Maria II -aluksella rantautuminen onnistuu vähän yli metrin syvyisessä vedessä.
Sainio tekee tilausristeilyjä Kuhmoisista, Padasjoelta, Asikkalasta ja Kalkkisista.
”Autio rakennus ei voi pitkään hyvin”, Minttu Perttula Metsähallituksen luontopalveluista sanoo. Siksi säilyttämisen arvoiset rakennukset pitää remontoida ja pitää kunnossa.
Perttula toivoo, että ihmiset ilmoittaisivat kulttuurihistoriallisesti ja paikallisesti tärkeistä kohteista. Niiden kunnostamista voidaan harkita yhdessä.
Metsähallituksella on jo varsin monta kulttuurikohdetta, Salpalinjasta kumminiittyihin. Vääksyn Päijänne-talossa on pysyvä näyttely, joka kertoo Harhun saaresta ja Pylväläisestä.
Parhaiten erakon vaiheet tuntee hänen 76-vuotias sisarenpoikansa Heikki Laitinen. Hänkään ei silti tiedä esimerkiksi, kuka on kustantanut enon hautapaikan 50 vuodeksi.
Laitinen vieraili enonsa luona saaressa monta kertaa. Pienen mökin vieressä oli kasvimaa, jossa erakko kasvatti perunat, porkkanat ja raparperit.
Päijänteestä erakko sai kalaa, myytäväksi asti. Sisarenpojalle Pylväläinen neuvoi parhaat ottipaikat.
Yksinoloon tottunut mies ei hötkyillyt, vaikka jäi toiseen saareen veneen karattua tuuleen. Erakko joutui olemaan saaressa viikon verran, ennenkuin pari siiankalastajaa huomasi hänet ja kuljetti kotisaareen.
”Hätäkös minulla, oli marjoja maassa ja vettä järvessä”, erakko kommentoi saariseikkailuaan.
Vanhainkotiin Pylväläinen joutui poltettuaan itseään saunankiukaassa.
Päästyään lomalle saareen Pylväläinen ei kiirehtinyt takaisin. Sosiaalilautakunta lähetti syyskuussa 1976 kirjeen ja kehotti miestä palaamaan tai edes kertomaan, missä on.
Laitisen mukaan enolla oli tapana välillä häipyä omille teilleen. Aikuisena Laitinen bongasi enonsa radiossa, kun erakkoa haastateltiin Lahden torilla.
”Ääni oli aivan kuin äitini ääni, nimeään haastateltava ei paljastanut.”
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
