Turveveron alennus lisää kivihiilen käyttöä
Turvealan lobbarit, kärjessä Bioenergia ry, ovat onnistuneesti kampanjoineet turpeen verotuksen alentamiseksi. Päättäjille on maalailtu kauniita kuvia siitä, kuinka turpeen veroale mahdollistaa puuenergian lisätuen ja vähentää kivihiilen polttoa. Härskeimmät puhuivat samassa lauseessa kivihiilen korvaamisesta turpeella ja puulla sekä Suomen suuresta tuontienergian määrästä.
Kivihiilen osuus Suomeen tuodusta kokonaisenergian määrästä on noin kolme prosenttia, eikä sen käyttö ole merkittävästi lisääntynyt.
Kivihiilen korvaaminen kotimaisilla ei hetkauttaisi kansantaloutta. Tuontienergiasta on todellisuudessa lähes 80 prosenttia öljyä. Kansantalouden pelastamiseksi pitäisi siis korvata öljyn tuontia – esimerkiksi liikenteessä kotimaisella jätepohjaisella biokaasulla. Se olisi myös järkevää maaseutupolitiikkaa, mutta ei kiinnosta turve-energia perään haikailevia.
Lobbareiden toinen ajatus; tukea puun käyttöä turpeen veroalen kautta, on älyllisesti epärehellinen. Turpeesta ei saa bioenergiaa. Se on fossiilista kuten kivihiilikin.
Jos uusiutuvan bioenergian käyttöä oikeasti haluttaisiin lisätä, pitäisi kivihiilen ja puun välille rakennettu epäonnistunut ”kiikkulauta” purkaa. Nyt turve on puun pahin kilpailija ja estää puun lisäkäyttöä.
Stubbin hallitus nielaisi lobbareiden voimalla rummuttaman ja houkuttelevaksi maalatun syötin. Hallitus päätti alentaa turpeenpolton verotusta. Päätöksen jälkeen metsäteollisuus ilmoitti, että ainespuuta ei saa polttaa. Jos sellupuusta tulee kalliimpaa ja se pienentää teollisuuden voittoa.
Koska investointien perumisella on helppo uhata, vaatimusta totellaan ministeriöissä. Uusien säädösten jälkeen poltettavaksi päätyisikin nyt vain hakkuutähteitä, siis oksia ja kantoja.
Oksien keruu on kuitenkin taloudellisesti kannattamatonta. Kun ainespuu poistetaan joukosta, eivät koneketjut pysty hoitamaan oksiakaan polttolaitokselle.
Kannot puolestaan ovat ilmaston kannalta huonoiten poltettavaksi soveltuva puun osa. Lisäksi niiden poisto on tuhoisaa metsän maaperälle, ravinnetaloudelle ja vesistöille. Isännät eivät hyvästä syytä anna viedä kantoja metsästään.
Energian tuottaja joutuu jatkossa valitsemaan turpeen ja kivihiilen välillä. Koska turpeen huoltovarmuus on huono, yhteiskunnallinen hyväksyttävyys heikko ja ilmastopoliittiset realiteetit tuovat kasvavaa epävarmuutta, polttolaitos investoi kivihiileen.
”Ketunhäntä kainalossa” tehty kivihiilen polton vastustaminen, johtaa nyt tehdyillä päätöksillä kivihiilen käytön lisääntymiseen.
Samalla lisääntyy turpeen, toisen fossiilisen ja vielä enemmän saastuttavan energialähteen poltto. Se myös vähentää riistamaita, lisää vesistöjen pilaantumista ja pahentaa tulvia. Turvelobbareiden työ onnistui, mutta lopputulos on huonoin mahdollinen.
Ratkaisu tilanteeseen on yksinkertainen: perutaan turpeen veronalennus. Sitten puretaan turpeen ja puuenergian välinen sidos. Tämän jälkeen puuenergian lisäkäytölle on todellisia mahdollisuuksia.
Tosiasioihin perustuvat päätökset vaativat kaikkien tahojen, myös Luonnonsuojeluliiton kaltaisten kansalaisjärjestöjen ja luontoalan osaajien asiantuntemuksen huomioimista.
Poukkoileva pikapäätösten tekeminen tulee kalliiksi ja on uhka kansalaisyhteiskunnalle.
Risto Sulkava
FT, puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
