VIERASKOLUMNI Onko eurokriisi ohi?

Valitettavasti ei ole. Jos naama on vino, turha on peiliä syyttää. Euroopan unionin vallasväki yrittää epätoivoisesti lykätä Kreikan ja Portugalin lisärahoituksen vaalien yli. Päivänselvää on, että Kreikka ei pysty maksamaan velkojaan. Eikä niitä uskalleta antaa anteeksi.

Ukrainan kriisi on paha ja huolestuttava. Se uhkaa viedä sen tuiki tarpeellisen optimismin eurokriisin ratkaisemisesta. Pakotteet iskevät voimalla sekä Venäjään ja Euroopan unioniin. Yhtenä suurimpana kärsijänä on Suomi. Toivotaan järjen voittoa, että pakotteet vältetään.

Euro on valuvikainen, eikä sitä vikaa voi poistaa kuin tekemällä Euroopan unionista liittovaltio, luomalla eurobondit (yhteiset joukkovelkakirjat) ja velkojen yhteisvastuu. Tätä linjaa perussuomalaiset eivät hyväksy, keskusta tuskin tahtoo, hallituspuolueidenkin halua epäilen. Siihen tämä tie vie, jos sitä ei katkaista.

Etelä-Euroopan maat eivät eurossa pärjää, ja huononee se happi täällä pohjoisessakin. Valuutan pitää heijastella talouden tilaa. Kun tämä kytky poistuu, katoaa kilpailukyky. Ylivahva valuutta tappaa talossa ja puutarhassa.

Viime hallitusneuvottelujen alla kirjoitin The Wall Street Journaliin artikkelin, jossa perkasin eurokriisin syyt ja osoitin tien ulos. Siinä tilanteessa. Kävin tuon ajan muistiinpanoni läpi ja voin todeta, että hyvin on analyysini aikaa kestänyt. Silti, ei tässä oikeassa olemalla pärjää.

Seuraa rahaa, follow the money, on kestävä periaate. Eurokriisin rahanmätössä ei pelastettu suomalaisia, kreikkalaisia, espanjalaisia, portugalilaisia... vaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja.

Hallitus hömpötti Kreikan vakuuksista. Totuus on, että Suomella ei ole Kreikasta vakuuksia. Suomi ja Kreikka eivät ole edes sopimusosapuolia. Suomella ja kreikkalaisilla pankeilla on tuottojenvaihtosopimus eli niin sanottu Total Return Swap. Sekin piti ensin laittomasti salata. Onneksi on perussuomalaisia, jotka saivat valituksella asiat julki.

Meitä uhkaa Euroopassa Japanin kohtalo. Se kärsi parikymmentä vuotta matalasta kasvusta ja pysähtyneisyydestä. Parannusta ei tule, mikäli euroalueeseen ei tehdä muutoksia. Tämä keskustelu on käytävä Suomessakin. Muutosta ei tule, ellei sekä kansan että Eduskunnan enemmistö sitä tahdo.

Pitkittyvä kriisi Ukrainassa voi lykätä välttämättömiä ja tarpeellisia muutoksia euroalueen suhteen. Kun sota uhkaa, ei venettä haluta keikuttaa, vaikka se vuotaa. Ei ole ihme, että jopa Alexander Stubbin hymy hyytyy. Hyytyy, vaikka oletkin Euroopan unionissa, joka on stubistien taivas maan päällä.

Euroopan parlamentin vaalit ovat parin kuukauden päässä. Vaalien lopputulosta on vaikea ennustaa. Perussuomalaisilla on hyvä, yhtenäinen ja yksimielinen ehdokaslista. Nyt nähdään, mikä merkitys sillä on, kun en ole ehdolla. Toivon, että asia kantaa ja saamme kolme edustajaa Euroopan parlamenttiin. Sen puolesta kierrän maata. Ja äänestän.

Oman erityispiirteensä vaaliin antaa Suomen Keskusta. Valinnanvaraa on Väyrysestä Rehniin. Täytyy sanoa, että tuohon sateenkaareen ei pysty kuin vanha valtapuolue. On linja mikä tahansa ja ehdokkaat mitä mieltä tahansa, ääniä hamutaan. Voiko se mennä läpi vielä kerran? Kyllä, ehkä, ei. No, se ei ole minun asiani. En äänestä heistä kumpaakaan.

Sinulle lukija. Toivon, että käyt äänestämässä. Olen ollut itse Euroopan parlamentissa. Se on tärkeä paikka. Äänestä omantuntosi mukaan. Et voi tehdä väärin.

Voit olla eri mieltä kanssani siitä, mikä on oikea linja EU:n suhteen. En ole ajatuksineni yksin – en Suomessa, enkä Euroopassa... Sitä varten vaaleja käydään, että jokainen voi esittää kantansa. Eurokriisi ei valitettavasti ole ohi, vaaleissa voit muuttaa Suomen suuntaa.

Avaa artikkelin PDF