Unelmana maatila Suomessa
Miksi ihmeessä hollantilainen haluaisi ryhtyä maanviljelijäksi Suomessa? Voiko lyhyt kasvukausi ja kylmä ilmasto houkutella leutoon ilmanalaan ja viljaviin peltoihin tottunutta?
Näköjään voi. Hollantilais-suomalainen pariskunta Bas Beck, 32, ja Kati Juntunen, 35, nimittäin etsii täältä maatilaa ihan tositarkoituksella.
Sopivaa kohdetta alettiin katsella netistä jo yli kaksi vuotta sitten, ja nyt etsintä on tiivistynyt. Löytäminen vain on vaikeaa: maatiloja on myynnissä hyvin vähän.
Innostus maatalouteen ei ole verenperintöä, sillä kumpikaan ei ole viljelijäperheestä lähtöisin. Kati on kyllä maalta mutta Bas kaupunkilainen.
Bas kiinnostui maataloudesta jo nuorena. 14–15-vuotiaana hän ajeli polkupyörällä soittelemassa maanviljelijöiden ovikelloja ja kyseli, saisiko auttaa töissä. Apu kelpasi ja hyviä opastajia löytyi.
Maatalouskoulu tuli käytyä, ja opistotason koulutuksenkin Bas aloitti. ”Mutta ei minusta ole lukijaksi, olen aina oppinut tekemällä.”
17-vuotiaasta saakka Bas on työskennellyt maatiloilla vakituisemmin. Väliin mahtuu myös puolen vuoden jakso suurella amerikkalaisella lypsykarjatilalla. Isojen maatalouskoneiden käsittely tuli tutuksi urakoitsijan palveluksessa.
Nykyisin Basin päätyö on autokuskina kierrätysyrityksen palveluksessa. Lisäksi hänellä on toiminimi, jonka nimissä hän käy lypsämässä kolmella maitotilalla.
”Hollannin lomitusjärjestelmän kautta viljelijä voi saada sairaslomasijaisen, mutta viikonloppuvapaata tai lomaa varten sijainen on palkattava itse.” Ammattitaitoiselle tuuraajalle siis riittää kysyntää.
Bas ja Kati kertovat olevansa tyytyväisiä elämäänsä Hollannissa. Kumpikin pitää työstään, ja ystävät sekä Basin perhe ovat lähellä. Silti haave omasta maatilasta elää.
”Pidän ulkoilmatyöstä sekä vapaudesta suunnitella ja aikatauluttaa itse tekemiseni”, Bas kertoo. ”Viljelijän ei tarvitse istua toimistolla yhdeksästä viiteen.”
Lypsykarja viehättää häntä erityisesti. ”Siellä näkee vasikan syntyvän ja kasvavan lypsylehmäksi. Sitä on hieno seurata. Suhde lehmään on paljon henkilökohtaisempi kuin vaikka lihasikaan.”
Entä miksi Suomeen? Koska Hollannissa on ahdasta, ruuhkaista ja kallista.
”Hollanti on Uudenmaan läänin kokoinen ja siellä asuu 16,6 miljoonaa ihmistä”, Kati havainnollistaa.
Maasta muuttaa joka vuosi 50 000 syntyperäistä asukasta väljempiin ja halvempiin maihin. Viljelijöiden osuutta heistä ei ole tilastoitu.
Ahtauden takia maatalousmaan hinta on noussut pilviin.
”Tampereen seudulla pellon hehtaarihinta näyttää olevan 6 000 euron paikkeilla. Hollannissa se on 40 000–50 000 euroa.”
Tämä selittää, miksi hollantilaisia viljelijöitä tuntuu löytyvän ympäri maailman. Sivumennen sanoen he myös näyttävät aina menestyvän hyvin.
Johtuu ammattitaidosta ja vahvasta työmoraalista, Bas arvioi. Katinkin mielestä hollantilaiset ovat kovia paiskimaan töitä. Ja suomalaisten sukua siinä mielessä, että se tehdään, mitä on luvattu.
Pariskunta kävi loppiaisen tienoilla Suomessa tapaamassa Katin sukulaisia ja katsomassa yhtä myytävänä olevaa tilaa.
”Kuulimme myös tilasta, jolle ei ole jatkajaa tiedossa”, Bas kertoo innostuneena.
Mutta vielä ei ole tärpännyt.
Tarkkoja koko- tai sijaintivaatimuksia pariskunta ei etsimälleen tilalle aseta. Rakennusten ei tarvitse olla uusia ja hienoja.
”Esimerkiksi 50 lehmän tila olisi hyvä, ja ihanteellista olisi, jos sitä olisi ajan mittaan mahdollista laajentaa vaikkapa sataan lehmään. Mutta jos ei voi, olen onnellinen 50 lehmän kanssakin.”
Hyvä ratkaisu voisi olla sekin, että tilan saisi aluksi vuokrata vähäksi aikaa.
”Voisin vaikka tehdä töitä omistajan ohjauksessa vuoden–kaksi. Tunnen Hollannin tuotantotavat mutta en suomalaisia.”
SATU LEHTONEN
Pariskunnan tavoittaa
sähköpostiosoitteista
basbeck1979@gmail.com ja
kajuntune@gmail.com.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
