VERKOSSA SANOTTUA Metsän verollepano kuohutti jälleen
Keskustelu metsätilamaksusta tai metsien kiinteistöverosta jatkui MT:n verkkosivuilla. Viikon varrella metsäverotuksesta sateli julkisuuteen eri
vaikuttajien kannanottoja.
Alun perin metsäveroa
ehdotti SAK:n Lauri Lyly. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ilmoitti kannattavansa uutta veroa metsätilallisille. MTK tyrmäsi ehdotuksen ja
kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri
Orpo sanoi MT:n haastattelussa, ettei hänen puolueensa kannata pinta-alaan perustuvaa veroa tai metsätilamaksua.
Karin tarina selventää, miksi uusi metsävero tuntuu monen metsänomistajan mielestä epäoikeudenmukaiselta.
”Minun metsäni. Perintöveroaukkoa 1968 istutettu, maksettu pinta-alaveroa noin 30 vuotta, metsänhoitomaksua 45 vuotta, kaksi kertaa raivautettu, tiemaksuja 45 vuotta, myrsky-, lumi-, kirjanpainaja-, mäntypistiäis-, juurikääpätuhot, joista en ole saanut korvauksia. Ensiharvennus, josta maksoin puunmyyntiveron + alvin. Tähän asti metsäni on vain tuottanut tappiota, joka on pitänyt vähentää palkkatulosta. En haluaisi myydä metsääni, koska olen sen perintönä saanut tädiltäni ja luvannut hoitaa oman aikani.
On aivan edesvastuutonta
vaatia enää lisää veroja ja maksuja metsänomistajille. Monenko kertaisena metsänomistajan pitäisi verot maksaa? Pitäisi Lylyn ja Vapaavuorenkin ottaa selvää, ennen kuin noin hulluja puhuvat.”
Koneasentaja ihmettelee Vapaavuoren poliittista linjaa.
”On tämä kumma ministeri. Joskus soutaa niin oikealla
notta meinaa laiva kaatua ja taasen perään huopataan
rajusti vasemmalle ja sitten meinaa mennä metsikköön.”
Nimimerkki Uusia ideoita tarvitaan, ei vanhojen lämmitystä vertaa, mitä metsätalouden harjoittajan pinta-alaveroa vastaava maksu merkitsisi palkansaajalle.
”Jaa-a! Millainenhan lakkoaalto siitä syntyisikään, jos edes vähän vastaavanlainen menettely tehtäisiin palkansaajia koskevaksi. Ensin siis työpaikkavero ihan vaan sen
takia, että on se työpaikka. Sitten erilaisia velvoitteita normaalin työn lisäksi, vaikkapa nyt sitten työpaikan siivoaminen ihan vaan siksi, että on viihtyisämpää, siistimpää jne. Siivousvälineet ja tarvikkeet työntekijä tietysti kustantaa itse (vrt. taimikoiden istutusvelvollisuus ja kustannukset).
Ja tietysti kuka tahansa voisi ihan vapaasti halutessaan poiketa palkansaajan kotona virkistäytymässä: kuuntelemassa musiikkia, katsomassa TV:tä, saunomassa... jääkaapistakin tietysti voi hakea huikopalaa ja viedä vielä kotiinkin. Ylimääräiset voi vaikka myydä eteenpäin (vrt. metsän virkistyskäyttö samoiluun, marjastukseen, sienestykseen jne.).
Ja sitten puhutaan muka tasa-arvosta! Olen puolet työajastani ollut palkkatyössä,
toisen puolen emäntänä, joten
tuttuja ovat kummankin elämänmuodon kuviot niin hyvine kuin huonoine puolineen.
Hauskaa se on joskus jossitella tuollaisilla mielikuvilla. Olisi se toivottavaa Vapaavuorellekin ja kumppaneille ihan vaan ajatusleikkinä. Jospa edes silloin kylväytyisi jonkinlainen
kohtuullisuuden siemen aivokoppaan. Voisi ehkä jopa ymmärtää, ettei sittenkään taida olla syytä kadehtia metsää tai maata omistavia. Kyllä ne useimmiten on velkarahalla hankittu kuten palkansaajan kotikin. Samassa veneessä aika paljon ollaan, viljelijät ja palkansaajat.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
