Tutkija haaveilee kotimaisesta terveysvaikutteisesta erikoishunajasta – hunajan koostumuksen ja rakenteen vakiointi suurin haaste

Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Anneli Salonen on Pohjoismaissa ainut hunajan tutkimiseen keskittynyt tutkija. Hän harmittelee, että tutkimusrahoituksen saaminen on ollut haastavaa. 

450 gramman purkki kotimaista hunajaa maksaa keskimäärin 6,94 euroa, osoittaa Suomen Mehiläishoitajain liiton tänä syksynä tekemä hintatutkimus. Hinta on kohonnut 0,65 eurolla viime vuoteen verrattuna.

Perushunajapurkin hinta vaihtelee kuitenkin melko paljon, 4,50 eurosta 11 euroon.

Itä-Suomen yliopiston projektitutkija ja hunajasta väitös­tutkimuksen tehnyt Anneli Salonen pyörittelee kädessään uusiseelantilaista Manuka-­hunajapurkkia. Hunajan kilo­hinta suomalaisissa nettikaupoissa on 100–200 euroa riippuen tuotteen antibakteerisesta tehosta.

Manuka-hunajaa saadaan samannimisen pensaan medestä. Kasvi kasvaa Uudessa-­Seelannissa ja Australiassa.

Hunajaan liitetyt terveysväitteet perustuvat sen anti­bakteerisiin ominaisuuksiin, jotka voidaan luokitella kahdella eri arvolla.

Ensimmäinen arvoista määritellään vertaamalla hunajan antibakteerista tehoa synteettiseen antibioottiin. Toinen arvo kertoo hunajan sisältämän anti­bakteerisen metyyligly­oksaalin määrän milligrammoina.

Salonen toivoo saavansa tutkimusrahoituksen, jolla kotimaisen hunajan ominaisuuksia voitaisiin tutkia entistä enemmän.

Etenkin kotimaisen hunajan mahdollisuuksia terveys­vaikutteisena erikoistuotteena tai lääkehunajana olisi kiinnostava selvittää.

Suomi on vielä nuori hunaja­valtio, sillä kesymehiläiset tulivat Suomeen 1800-luvulla.

Kotimaiseen tai muuhunkaan eurooppalaiseen hunajaan ei voida tällä hetkellä liittää terveysväittämiä. Ei sen takia, etteikö tieteellistä tutkimustietoa väittämien tueksi olisi, vaan siksi, että hunajan koostumus vaihtelee sato­kasvin mukaan.

Edellytys terveysvaikutteisen ja lääkehunajan tuottamiselle on hunajan koostumuksen ja rakenteen vakiointi.

”Kotimaisista yksikukkahunajista tattarihunajalla voisi olla paras potentiaali edetä lääkehunajaksi. Sen on tutkittu olevan bioaktiivisin. Tekisin mielelläni kliinisiä kokeita koti­maisilla erikoishunajilla ja lisäisin hunajaan propolista, mikä helpottaisi koostumuksen vakiointia.”

Propolis on mehiläisten valmistamaa kittivahaa, jota pidetään luonnon omana antibioottina.

Iso osa kotimaisista hunajista on monikukkahunajia. Kotimaisia hunajia ei ole pastöroitu eikä suodatettu. Ne ovat ehdottomasti kotimaisten hunajien vahvuuksia, Salonen selittää.

Juokseva hunaja olisi kuluttajien makuun, mutta sellaista hunajaa tuottavia mesikasveja on meillä vähän, Salonen kertoo.

Satokasvit vaikuttavat hunajan kiteytymiseen. Kotimaisessa monikukkahunajassa on lähtökohtaisesti enemmän fruktoosia kuin glukoosia, ja se kiteytyy pian sadonkorjuun jälkeen.

Kotimaisista hunajista ei ole liikkeellä väärennöksiä. Väärentäminen tarkoittaa, että hunajaan lisätään jotain muuta, esimerkiksi siirappia, Salonen kertoo.

Maailmalla erityisesti manuka-hunajan hurja kilohinta houkuttaa väärentäjiä. Manukaa myydään maailmalla monikymmenkertainen määrä tuotantoon verrattuna.