Kansanedustajien kikyä odotellessa

Suomi aloitti vuoden entistä kilpailu­kykyisempänä. Osa ahkeroi kiky-talkoissa jo loppiaisena.

Eduskunnan kilpailukykyä on vaikea mitata, mutta ainakaan tehdyillä työpäivillä mitattuna ei kehitystä ole viimeiseen sataan vuoteen juuri nähty. Helmikuussa alkava istuntokausi on perin­tö­ä ajalta, jolloin kansanedustajat matkustivat maakuntiin rekikyydillä.

Suomen kilpailukyvyn kannalta eduskunnan pitkät istuntotauot eivät välttämättä ole niin huono asia. Typerimmät esitykset monesti ehtivät raueta, kun lomalle kiirehtivät kansanedustajat eivät ehdi niitä hyväksyä.

Kepulaisten ajatuspajan johtaja Karina Jutila julkaisi viime viikolla kirjan, jossa hän kysyy: Pilaako eliitti Suomen? No varmasti pilaa, jos kansalta kysytään.

Jutilan mielestä eliitin pitäisi lopettaa somessa räyhääminen ja parantaa tapansa. Hyviä ohjeita ihan kaikille asemasta riippumatta.

Sen sijaan ehdotukset puoluetuen jakamisesta ”demokratia­hankkeisiin” tai siirtymisestä parla­mentarismista vähemmistö­hallituksiin ja eduskuntavetoiseen suhmurointiin kuulos­tavat hyvin, no elitistisiltä.

Jutilan pamfletti onkin tyypillistä elitismiä. Eliitti tietää paremmin kuin kansa. Se ei vaan osaa kertoa sitä oikein.

Vastakkainasettelu on tietysti ikävää, olisi mukavaa jos kaikesta päätettäisiin yhteistuumin ja hymyssä suin. Politiikassa nyt kuitenkin on kyse siitä, että asioista ollaan eri mieltä. Yleensä eri­mielisyydet eivät ratkea hyssyttelemällä.

Politiikan hiljaisia viikkoja ovat mukavasti täyttä­neet liikenneministerin höpötys tiemaksuista ja pääministerin kiemurtelu esteellisyydessään. Maassa siis kaikki hyvin.

Ylestä Suomen Kuvalehden kohu-uutisen jälkeen lähteneet tähtitoimittajatkin näyttävät löytäneen uudet työpaikat. Mistäpä muualta kuin Suomen Kuvalehdestä.