vierasyliö Kotikunta–maakuntamalli onratkaisu kuntapalveluiden haasteisiin

Suomi ansaitsee kestävän ja

aidon uudistuksen kuntatalouden ja palveluiden turvaamiseksi.

Meidän pitää päästä lääkäriin,

kun siihen on tarve. Meidän potilastietomme on oltava

helposti lääkärin saatavilla.

Sairaanhoitajien ja opettajien pitää pystyä keskittymään

perustehtäväänsä byrokratian tai toisarvoisten asioiden

hoitamisen sijaan.

Väestömme vanhenee ja työikäisten määrä laskee. Haasteisiin löytyy ratkaisuja, niihin

tulee nyt rohkeasti tarttua.

Hallituksen suurkuntahanke ei ratkaise ongelmia. Keskittämisellä ei saada palveluja

parannettua.

Tutkimusten mukaan

tehokkaimmin päivähoitopalvelut järjestää alle 2 000 asukkaan kunta. Sen sijaan erikoissairaanhoitoon tarvitaan noin 250 000 asukaspohja.

Jos katsomme keskimääräistä kuntakokoa Euroopassa,

huomaamme, että meillä on

jo nyt suuret kunnat. Vaikka asutuksemme on harvaa, kunnassa asuu meillä keskimäärin

16 500 ihmistä. Euroopassa keskiarvo on 5 400 asukasta.

Hallituksen kaavailema

yksiportainen malli, jossa

jättikunnat hoitaisivat kaikki

palvelut, on toteutettu vain muutamassa pienessä maassa kuten Luxemburgissa, Maltalla

ja Kyproksella. Ne eivät sovi esimerkeiksi meille tässä

asiassa.

Olen miettinyt asiaa paljon, kuunnellut ja lukenut alan

asiantuntijoita. Yksi malli on noussut ylitse muiden. Sille

on myös erittäin laaja asiantuntijoiden tuki. Se on

Keskustan esittämä kotikunta–maakuntamalli.

Tässä mallissa kuntakoko

ei ole ratkaiseva, kunhan se

selviää perustehtävistään.

Kotikunnan tehtävät liittyvät asukkaiden päivittäiseen

elämään, arjen turvallisuuteen ja asumisen viihtyvyyteen. Näitä

ovat esimerkiksi päivähoito, peruskoulu, kulttuuri, kirjasto, asuminen, kaavoitus sekä elinvoima eli työpaikat ja yritystoiminnan edellytysten luonti paikallisesti.

Näistä tehtävistä selviää

hyvin niin 11 000 asukkaan

Nivala kuin 2 000 asukkaan Karviakin. Nämä ovat siis kotikunnan tehtäviä.

Selviävätkö nämä kunnat

erikoissairaanhoidosta tai

perusterveydenhoidosta?

Eivät eikä niiden tarvitsekaan selvitä. Keskeiset

sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan hoitaa suuremmilla hartioilla. Erikoissairaanhoito

tehdään nyt jo 20 sairaanhoitopiirissä. Ei tässä sen kummemmasta hallintohimmelistä ole kysymys.

Uudistus voidaan tehdä

olemassa olevia rakenteita käyttäen ja suuresta osasta

byrokratiaa voidaan luopua.

Keskustan mallissa laajempia hartioita vaativat tehtävät

hoidetaan maakunnittain.

Näitä ovat muun muassa

perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi,

toisen asteen koulutus, maakunnan tason liikenne-, maankäyttö- ja kaavoitusasiat sekä alueen yhteiset työpaikkojen

lisäämiseen ja yrittäjyyden

edellytysten parantamiseen

tähtäävät toimet.

Tässä purkautuu paljon ylimääräistä hallintoa nykyiseen verrattuna. Lääkäriin pääsee edelleen esimerkiksi tutussa

terveyskeskuksessa, mutta

ihmiset voivat yhtä hyvin

käydä naapurikunnan terveyskeskuksessa asioiden hoitamisen lomassa.

Keskustan vaihtoehdossa

jokaisessa kotikunnassa säilyy terveyskeskus.

Kotikunta–maakuntamallissa

turvataan katkeamaton hoitoketju. Se tarkoittaa esimerkiksi

välitöntä kuntoutusta suuren leikkauksen jälkeen. Olennaista tässä on se, että koko hoitoketjun järjestämisvastuu on samalla

taholla eli maakunnalla.

Malli tarkoittaa myös henkilökunnan tehokkaampaa käyttämistä. Se tarkoittaa käytännössä lääkäripulan helpottumista

terveyskeskuksissa ja henkilöstön nykyistä joustavampaa etenemistä eri tehtäviin saman organisaation sisällä.

Kustannukset alenevat

nykyisiin ratkaisuihin verrattuna.

Siitä on näyttöä esimerkiksi

Etelä-Karjalan maakunnallisesta kokeilusta.

Yksi väite maakuntamallia

vastaan on ollut hallintohimmeleiden kasvaminen. Se ei pidä

paikkaansa. Hallinto kevenee nykytilaan verrattuna.

Toinen väite on ollut demokratiavaje. Sekään ei pidä

paikkaansa.

Keskustan vaihtoehdossa päättäjät voidaan valita maakuntavaltuustoihin samoissa vaaleissa kuin kuntapäättäjätkin.

Toinen vaihtoehto on valita kunnanvaltuutetuista kunnan edustajat maakuntahallintoon.

Hallituksen suurkuntahanke toimii kuntatalouden ja kansantalouden kannalta täysin päinvastoin kuin hallitus väittää. Menot lisääntyvät ja byrokratia kasvaa. Esimerkiksi Tanskassa kävi juuri näin.

Tuottavuus ja tehokkuus

uhkaavat heikentyä ja kestävyysvaje syvenee. Lähidemokratia näivettyy. Hallituksen uudistukselle ei löydy tieteellistä tukea mistään päin maapalloa.

Oma mallimme perustuu tutkittuun tietoon, onnistuneisiin

kokemuksiin Suomessa ja

muualla maailmassa sekä ennen kaikkea kansalaisten toiveisiin palveluiden toimivuudesta.

Suomi ansaitsee toimivan

terveydenhuollon. Tämä edellyttää nykyisten tietojärjestelmien saamista yhteensopiviksi kansallisen potilasarkiston kanssa. Uudistus on helpompi toteuttaa Keskustan esittämän kotikunta–maakuntamallin pohjalta.

Kaksiportainen malli keventää nykyisiä rakenteita, eikä luo

uusia tilalle kuten hallituksen kuntaharjoitus. Hallituksen mallissa olisi ainakin peruskunta,

isäntäkunta, ”torpparikunta”, erikoissairaanhoidon erityisvastuualueet sekä jopa satoja kunnanosavaltuustoja.

Hallitus on vaatinut oppositiolta rakentavia ehdotuksia. Keskusta tarjoaa nyt selkeän vaihtoehdon hallituksen suurkuntahankkeelle.

Tarvitsemme uudistuksia ja teemme niitä mielellämme,

kuten olemme tehneet tähänkin saakka. Keskustan lähtökohtana on ihminen, hänen palvelunsa ja aito kansanvalta.

Tästä näissä vaaleissa on

kysymys: rakennetaanko keskitettyä Suomea vai koko Suomea. Äänestäjä – sinä päätät.

JUHA SIPILÄ

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Suomen Keskustan puheenjohtaja.

Avaa artikkelin PDF