Äänioikeutta ei voi rinnastaa homoliittoon
Katja Lammisen kolumni (MT 27.6.) ei jätä ketään kylmäksi. Jo alkulauseiden viittaus ja ihmettely kirkonmiesten kiinnostamattomuudesta homouteen on kummallinen.
Kun kyse on täysin luonnottomasta elämänmuodosta, kirkonmiesten ja -naisten jos keiden tulisi tajuta elämän perusasioiden tarkoitusperät. Heidän olisi tullut ilmaista moraalin takaraja, mutta ei. He itse rypevät samassa suossa ja enemmin vaikenevat todesta.
Kaiken huippuna niin sanottu eheytyminen on heille kielletty yritys palautua normaaliin parisuhteeseen.
Täysin vertailukelvoton on Koljosen esittämä naisten äänioikeuden saaminen ja rinnastus homoliiton hyväksyvyyteen.
”Nuorethan pääsääntöisesti avioituvat ja rakentavat tätä maailmaa”, kirjoittaa Lamminen. Niin tekevätkin, mutta perheeseen kuuluu olennaisena osana mies, nainen ja lapset omina tai otettuina.
Lapset tuovat sen oman statuksensa ja niin on aina oleva. Tähän eivät ”ihmisen kynästä” annetut tekopyhät lait koskaan yllä. Sitä vastoin homo- tai lesboliitossa on vääjäämättä sukupuutto edessä. Adoptio-oikeutta tällaisille himmeleille ei tulisi koskaan sallia. Lapset eivät ansaitse olla heidän mielihalujensa näyttämöllä ja uhreina.
Viime vuosien systemaattinen homo- ja lesboelämänmuodon hyväksyttävyyden rummutus on saanut uskomattomat mittasuhteet. Yle, joka kroonisessa rahapulassaan sai tv-maksut ajettua pakkoveroluonteisiksi kaikille, näytti viimeviikolla mitä todella ”osataan”.
Rekeä kun on vetämässä evankelis-luterilaisen kirkon ristiretkeläiset, suuri osa ministereitä ja muita poliitikkoja, voi vain arvailla, mihin tämä kaikki johtaa. Mikähän on sitten se takalauta, jonka ylittäminen tai riman alittaminen on ihmisyydelle sopimatonta?
Evankelis-luterilaisen kirkon olisi pitänyt jättää perinteisin arvoin ja verovaroin rakennettu kirkko niille sijoilleen ja antaa ”alan ihmisten” rakentaa liberaalikirkko-yhteisö, jossa moraali, rajat ja rasitteet eivät jäseniään kahlitse. Olisi tilaa vihkiä ja siunata kaikenlaisia liitoksia omilla nimityksillään.
Siinä tapauksessa tämäkin mielipide olisi lähes turha. Moni karvaasti pettynyt ja suvaitsemattoman leiman syyttään nahkaansa saanut perusarvojen puolustaja olisi tuntenut oikeuden pitää ihmisarvonsa.
Jukka Timonen
Nurmes
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
