Soidensuojelu vapaaehtoisuuden varassa
Stormossenin keidassuo Sipoossa on yksi soidensuojelutyöryhmän kartoittamista kohteista. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoYksityisomistuksessa olevien suoalueiden suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä niille tule maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan mitään rajoituksia.
”Uskon kuitenkin, että sillä on myönteinen vaikutus, että maanomistajat tietävät omistavansa jotain luonnon kannalta arvokasta.”
Valtion omistamista suoalueista suojellaan 36 000 hehtaaria, puolet lakisääteisesti ja puolet metsähallituksen omalla päätöksellä.
Soidensuojelutyöryhmä luovutti loppuraporttinsa Tiilikaiselle keskiviikkona.
Työryhmä tunnisti 747 valtakunnallisesti arvokasta suoaluetta, joiden yhteispinta-ala on 117 000 hehtaaria. Siitä 31 prosenttia on valtion omistuksessa.
Täydennysohjelmaa valmisteltiin vuodesta 2012, ja suoalueiden maastokartoitukseen osallistui 80 henkilöä.
”Tieto suoluonnon tilasta on yksi arvokkaimmista asioista, jonka tämä työ tuotti”, Tiilikainen muotoili.
Noin 100 000 hehtaarin laajuinen soidensuojelun täydennysohjelma oli viime vuonna jo lähes valmis, mutta edellisen hallituksen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) keskeytti ohjelman etenemisen. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kaudella valmistelua jatkettiin yrittäen edistää vapaaehtoista suojelua.
Kun Sipilän hallitus leikkasi luonnonsuojelun budjetista 62 prosenttia, peruttiin luonnonsuojelulain mukainen suojeluohjelma yksityismaiden osalta kokonaan.
”Kun rahaa ei ole, on turha esittää, että kyllä tämä tästä hoituu. Nyt odotellaan parempia aikoja”, Tiilikainen totesi keskiviikkona.
Hänen mukaansa nyt pitää miettiä, miten jo olemassa olevien suojelualueiden suojelua voitaisiin parantaa.
Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton mielestä työryhmän tulokset vesitettiin, ja ne jättivät työryhmän loppuraporttiin eriävän mielipiteen poliittisen poukkoilun takia.
”Työskentely oli huonoa hallintoa, aliarvioi työhön ammattimaisesti työpanostaan antaneita ja hukkasi valtion varoja. Kustannustehokkaan suojeluohjelman valmistelun vaihtaminen vapaaehtoiseen suojeluun, josta puuttuu konkreettinen sisältö ja rahoitus, on valtiollista itsepetosta”, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava totesi järjestöjen tiedotteessa.
Siihen luontojärjestöt ovat kuitenkin tyytyväisiä, että soidensuojelu on edennyt sentään jonkin verran valtion omistamilla alueilla.
”36 000 hehtaaria Suomen upeimpia soita säilyy monivuotisen suojeluohjelmatyön tuloksena tuleville polville. Tämä toki lämmittää mieltä, mutta yksityismaiden suojeluohjelman kaaduttua soidensuojeluun joudutaan kyllä palaamaan varsin pian”, Sulkava sanoo.
MTK on puolestaan tyytyväinen siihen, että työryhmä ehdotti välittömiä suojelutoimia ainoastaan valtion omistamille soille.
”Vapaaehtoinen suojelu on koettu laajasti hyväksyttäväksi ja toimivaksi keinoksi suojella luontoa Suomessa”, MTK:n lakimies Tommi Siivonen sanoo.
”Tulee kuitenkin muistaa, että Suomessa suojellaan edelleen runsaasti myös lakiperusteisesti soita, jolloin suojelu ei ole maanomistajalle vapaaehtoista toimintaa”, hän lisää.
Suurin tarve suojelulle on Etelä-Suomen suoalueilla, mutta niistä iso osa on yksityisomistuksessa. Työryhmä ehdottaa, että Etelä-Suomen puustoisia soita suojeltaisiin Metso-ohjelman puitteissa.
Luonnonsuojelujärjestöt kuitenkin muistuttavat, että myös Metso-ohjelman rahoitusta on leikattu merkittävästi.
Siksi luontojärjestöt eivät usko vapaaehtoisella soidensuojelulla olevan juurikaan edellytyksiä.
Vaikka suojelutavoite kutistui määrärahojen leikkausten vuoksi merkittävästi, työryhmän keräämälle aineistolle on käyttöä.
”Sitä tullaan hyödyntämään muun muassa alueellisessa maankäytön suunnittelussa”, työryhmän puheenjohtajana toiminut Aulikki Alanen sanoo.
Lisäksi työryhmä ehdottaa, että suoluonnon monimuotoisuus otettaisiin huomioon maa- ja metsätaloudessa sekä maankäytön suunnittelussa.
”Soilla on muutakin hyötyä kuin luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Ne ovat muun muassa merkittäviä hiilivarastoja ja hillitsevät siten ilmastonmuutosta”, Alanen muistuttaa.
Piia Matikainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
