Lämpimät talvet eivät vähennä talvenkestävyyden merkitystä
Talvenkestävyyden merkitys on jälleen tullut hyvin esiin Borealin Jokioisilla sijaitsevalla raiheinäkokeella. Siinä testataan, olisiko maailman geenipankeista löydettävissä sellaista raiheinäaineistoa, josta voitaisiin jalostaa uusia talvenkestäviä raiheinälajikkeita Suomen oloihin.
Vaikka viime talvi oli erittäin leuto, käytännössä ainoa talvenkestävyytensä kaikissa kokeen ruuduissa osoittanut lajike on Suomessa jo viljeltävä Riikka.
Muiden lajikkeiden ja linjojen ruuduissa talvituhot ovat vähintäänkin merkittävät.
Boreal Kasvinjalostus on Suomen ainoa kasvinjalostukseen erikoistunut yritys, ja sen pääpaikka on Jokioisilla Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen rajalla.
Borealin päälajit nurmikasvijalostuksessa ovat timotei, nurminata ja ruokonata. ”Niistä kaikista haetaan jalostuksessa erityyppisiä, erilaisiin tarpeisiin vastaavia lajikkeita”, jalostaja Pertti Pärssinen kertoo.
Esimerkiksi timoteilajikkeita on tällä hetkellä markkinoilla seitsemän.
Pärssisen mukaan lajikkeet ovat jaettavissa ominaisuuksiensa, erityisesti sulavuuden ja talvenkestävyyden, perusteella kahteen ryhmään.
”Tärkeimmät lajikkeemme ovat sulavuudeltaan hyviä, jälkikasvussa lehteviä ja hyvin talvenkestäviä. Viime aikoina kysyntä on kasvanut myös aikaisemmille lajikkeille. Niissä jälkikasvukyky on parempi, mutta sulavuus on edellisiä heikompi. Jossain kokeissa tämä aikainen tyyppi on tuonut enemmän satoa.”
Oleellinen kysymys tilan tarpeisiin sopivaa lajiketta valittaessa onkin, kumpaa enemmän halutaan, määrää vai laatua. Tällöin pitää ottaa huomioon nurmialan ja eläinten määrä.
”Määrään kannattaa satsata, jos alaa on vähän. Tällöin heikompaa laatua voi tiettyyn rajaan asti korvata ostoviljalla. Jos taas alaa on paljon, kannattaa satsata ehdottomasti sadon laatuun.”
Myös niittokertojen määrä vaikuttaa valintaan. Kolme niittoa on yleistymään päin.
Pohjois-Suomessa kaksi niittoa on yleisempi, koska kolmen niiton rytmi heikentää timotein talvenkestävyyttä.
”Riippuu tilan olosuhteista, sijainnista ja vuodesta, kannattaako kahden vai kolmen niiton systeemi. Tutkimusten mukaan kahdella niitolla saadaan kuitenkin enemmän satoa pienemmillä kustannuksilla.”
Nadat kestävät hyvin kolme niittoa, ja ne lisäävät siten viljelyvarmuutta.
Natojen etuna on myös hyvä jälkikasvukyky. Lisäksi ne sopivat hyvin laitumille.
Nurmi- ja ruokonatalajikkeilla ei ole vastaavaa aikaisuuseroa kuin timoteillä.
Pärssisen mukaan nurminadan ja ruokonadan jalostuksessa tärkeimmät painopisteet ovat sulavuus ja talvenkestävyys. Sulavuuden halutaan säilyvän jokaisella niittokerralla.
Ruokonadan suosio nurmikasvina on ollut viime vuosina laskussa. Pärssinen harmittelee kehitystä, sillä hänen mukaansa sillä on tärkeä roolinsa viljelyvarmuutta parantavana kasvina. Varsinkin kuivana vuonna se turvaa sadon, sillä se lähtee niiton jälkeen nopeasti uudelleen kasvuun.
Se on myös satoisampi kuin nurminata.
Suosiota on Pärssisen arvion mukaan laskenut niiton väärä ajoitus sellaisina vuosina, jolloin heinäkuu on ollut kuiva ja kuuma. Tällöin nurmi kasvoi hitaasti ja viljelijät jättivät nurmen niittämättä heinäkuussa.
”Kun kasvustoa ei niitetty, ruokonata korsiintui ja rehu oli niin karkeaa, että syönti laski. Viljelijöiden keskuudessa levisi tieto, että lehmä ei syö ruokonataa.”
Tämän vuoksi ruokonata vaatii Pärssisen mukaan aina kolme niittokertaa. ”Ruokonataa sisältävä kasvusto täytyy niittää ajoissa heinäkuussa.”
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
