Lemmikkiharrastajat vapauttivat möly- ja ruokasammakon luontoon - myös ilmastonmuutos lisää sammakkolajien määrää

Mölysammakkoja on myyty lemmikeiksi. Ilmeisesti sammakoiden äänekkyyteen kyllästyneet omistajat ovat vapauttaneet eläimiä luontoon. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pelophylax_ridibundus_(2).jpg Kuva: Wikimedia Commons/ T137

Suomessa on tehty 2000-luvun aikana useita havaintoja luontoomme alun perin kuulumattomista sammakko­lajeista. Osa niistä on asettunut taloksi ja sopeutunut uuteen ympäristöön, kun taas osasta havainnot ovat satunnaisia.

Turun seudulla tavattu lessonansammakko (Pelophylax lessonae) sekä hieman laajemmin Varsinais-­Suomessa tavattu ruokasammakko (Pelophylax kl. esculentus) ovat jo lisääntyneet maassamme onnistuneesti.

Lajit suosivat vastaavia ympäristöjä kuin kotoisat sammakkomme, mutta ne kutevat myöhemmin.

Uusien lajien esiintymisen syy on ainakin osittain ihminen, Turun Yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti uskoo.

”Möly- ja ruokasammakoita on myyty lemmikeiksi, ja ne ovat äänekkäitä. Kun eläintä ei raaskita lopettaa, saattaa luontoon vapauttaminen tuntua helpommalta. Lessonansammakon perimä taas on ruotsalaisten lajien kaltaista, pohjoista alalajia, joten laji saattaa olla varhaisempaa perua. Ruotsissa tätä alalajia suojellaan.”

Karhilahti uskoo, että ilmaston lämpenemisen ja leudompien talvien myötä meille ilmaantuu tulevaisuudessa lisää sammakkolajeja.

Monia Suomesta puuttuvia sammakko­lajeja tavataan jo 100–200 kilometriä etelämpänä, jossa olot ovat nykyisen Etelä- Suomen kaltaiset.

Vuoristokellosammakon (Bombina variegata) tiedetään selvinneen talven yli Kaarinassa ainakin kerran. Lajin onnistuneesta lisääntymisestä täällä ei ole varmoja havaintoja.

Euroopanlehtisammakoista (Hyla arborea) on yksittäisiä havaintoja Helsingin ja Turun seuduilta.

Mölysammakon ei katsota nykyisin kuuluvan maamme lajistoon. Ihmisen tuomana lajia tavattiin Suomessa 1930–50-luvuilla, mutta 60-luvun jälkeen siitä ei ole varmaa havaintoa.

Nykyisistä tulokaslajeista ei ole kotoisille sammakoillemme tai Suomen luonnolle mitään vaaraa, Karhilahti arvioi.

”Sammakoiden kutuajat ja elin­tavat poikkeavat toisistaan, ne eivät kilpaile mistään. Samoissa lammikoissa tavataan kaikkia lajeja heti siellä missä niitä on, esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Ruotsissa. Eivät ne toisiaan sielläkään kiusaa”, hän hymähtää.