Rantalaiduntaja ei vettä pelkää
Laura Vesa Hannu Karppilan charolais-lehmät kiertävät vielä laitumen kosteimman osan. Ne kuitenkin kulkevat sen poikki juomaan vettä järvestä. Myöhemmin ne myös siirtyvät laiduntamaan alueelle, kun muu laidun alkaa tyhjetä ruuasta. Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASALA (MT)
Pirkanmaalla järvet ovat melko matalia ja niiden rehevöityminen ja levät ovat jo ongelma. Yksi keino vastata rehevöitymisongelmaan on rantalaiduntaminen.
Karppilan tilan charolais-lihakarja hoitaa töitään rennolla otteella kauniissa suomalaisessa perinnemaisemassa.
Niiden työmaa, rantalaidun, sijaitsee Kangasalan läheisyydessä Tohkalan kylässä, Längelmä- ja Vesijärven välisellä alueella.
Luonnonlaidun, jossa vierailemme, on hyvin monimuotoinen. Lyhyt kävelymatka kuljettaa niin ranta- ja tuoreniitylle, metsälaitumelle kuin hakamaallekin.
Tilan isäntä Hannu Karppila kertoo, että tilalla järvilaidunnusta on harjoitettu jo vuosia.
”Luonnonlaitumia meillä on nyt noin 12 hehtaaria.”
Tilan peltolaidunala on keväisin ja kesäisin noin 30 hehtaaria, ja syksyisin luku nousee jopa 60 hehtaariin.
Rantalaiduntaminen jakaa jonkin verran mielipiteitä, koska sen ajatellaan lisäävän vesistön rehevöitymistä.
Erityisesti jätevesiasetus on saanut mökkiläiset tarkkaavaiselle kannalle.
”Moni haluaa ajaa kauniin suomalaisen maalaismaiseman läpi, mutta oman mökin viereen eläimiä ei haluttaisi”, maisemasuunnittelija Jutta Ahro Pro Agria Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten maisemapalveluista kertoo.
Usein ihmisiä mietityttävät lehmistä järveen kulkeutuvat ravinteet, joiden määrän ajatellaan eläinten takia nousevan.
Hannu Karppila tuo kuitenkin esiin, että eläimet vähentävät fosforin määrää syömällä järven tiheää rantakasvillisuutta.
”Lehmien käsittelemä fosfori on helpompi purkaa. Ne myös käyttävät siitä osan kasvuunsa.”
Esimerkiksi Marika Niemelän kestävän rantalaiduntamisen oppaassa selvitettiin, että hoitamattomalla suojavyöhykkeellä fosforimäärä hehtaaria kohden on noin 8,7 kiloa ja laidunnetulla 3,1.
Useimmiten rantalaidunnus ei aiheuta ongelmia naapuruussuhteissa, mutta osaa laidunnus järven läheisyydessä voi kismittää kovastikin.
Karppilalla ei kuitenkaan ole ollut ongelmia naapureiden tai mökkiläisten kanssa.
”Olen sopinut, että vahingon sattuessa korvaan pienet vahingot. Ja suuret vahingot korvaa vakuutus.”
Järveä kohti kuljettaessa maa muuttuu kosteammaksi. Lehmät seuraavat perässä. Nyt kun ruokaa on muualla päin laidunta reilusti tarjolla, ne vielä kiertävät kosteikon.
Lehmät kuitenkin käyvät juomassa järven rannasta, ja kun laidunpaine on oikea, ne siirtyvät myös kosteammalle alueelle ruokailemaan.
”Ylimääräistä ruokaa niille ei viedä”, Karppila kertoo luonnonlaitumista.
Keskeistä rantalaiduntamisessa on, että se on pitkäkestoista.
”Ensimmäisen 1–2 vuoden aikana fosforipitoisuudet voivat hetkellisesti kasvaa, mutta sen jälkeen ne kääntyvät laskuun”, Karppila kertoo.
Jo nyt järvikasvillisuuden korkeuseron voi nähdä laitumen ja sen ulkopuolisen alueen välillä. Aiempien vuosien laidunnustyö on tuottanut jo tulosta.
Järven rantaan kulkiessaan lehmät mylläävät maata ja pitävät kasvillisuuden matalampana.
Näin vesilinnut ja erilaiset hyönteiset pääsevät osallisiksi rantalaidunnuksen hyödyistä.
”Oikein toteutettu rantalaiduntaminen vähentää rehevöitymistä ja parantaa luonnon monimuotoisuutta. Se myös säilyttää perinnemaisemia”, Ahro tiivistää.
Silja Eisto
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
