Metsien hiilinielu otettava huomioon

EU-komissio julkisti pari viikkoa sitten esityksensä EU:n tulevasta ilmastopolitiikasta vuoteen 2030 saakka.

Esityksen mukaan jäsenmaiden pitäisi vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoden 1990 tasosta 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian osuuden tulisi kasvaa 27 prosenttiin. Toimimattomaksi osoittautunut päästökauppa myös uudistetaan.

Tavoitteisiin halutaan päästä nykyistä joustavammin ja kustannustehokkaammin. Tästä syystä uusiutuvan energian osalta halutaan luopua maakohtaisista tavoitteista, uusi 27 prosentin vähennystavoite on kaikkien EU-maiden yhteinen.

Komission esitys tuplaa kasvihuonepäästöjen vähentämisen vuoteen 2020 voimassa olevaan ohjelmaan verrattuna. Tavoite on kova, koska kehitys on viime aikoina kulkenut toiseen suuntaan. Suomessa kivihiilen käyttö on lupa- ja veropolitiikan seurauksena lisääntynyt reippaasti. Myös Saksassa kivi- ja ruskohiilen käyttö energiantuotannossa on lisääntynyt.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että komissio esittää päästökaupan ulkopuoliselle sektorille 30 prosentin kasvihuonekaasujen vähentämistä vuoteen 2005 verrattuna. Päästökaupan ulkopuolella ovat muun muassa maatalous, liikenne ja kiinteistökohtainen lämmitys.

Vaikka päästökauppaan ulkopuoliset vähennykset jyvitetään jäsenmaille myöhemmin, pitää esityksen etenemistä ja erityisesti sen sisältöä seurata hyvin tarkkaan.

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikön Esa Härmälän mukaan esitys saattaa kireimmillään merkitä maatalouden osalta nykyisen päästötavoitteen lähes kolminkertaistumista. (MT 3.2.)

Maatalouden kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite on nyt 13 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Jos maakohtaisessa jyvityksessä käytetään samaa kaavaa kuin nykyisen ilmastopaketin yhteydessä, nousee Suomen tavoite 36 prosenttiin.

Härmälän mielestä päästökaupan ulkopuoliset alat tuovat Suomelle suurimmat haasteet. Esimerkiksi maatalouden päästöt liittyvät luonnonlakeihin: päästöjä tulee niin kauan kuin peltoa kynnetään tai lehmät hengittävät.

Viljelijät suhtautuvat periaatteessa myönteisesti päästöjen vähentämiseen, mutta kustannukset epäilyttävät.

Maatalouden osuus ilmastopäästöistä Suomessa on noin viidennes. Maatalouden päästöjen vähentämistä selvittäneet Teea Kortetmäki ja Marja Järvelä muistuttavat, että jo nykyisen 13 prosentin päästövähennyksen saavuttaminen edellyttäisi tehokkaita mutta samalla myös taloudellisia toimia. (MT 3.2.)

Kortetmäen ja Järvelän haastattelemien viljelijöiden mielestä hyväksytyimpiä maatalouden ilmastotoimia ovat energiatehokkuutta parantavat ja energian säästöön liittyvät keinot. Ilmastopolitiikan monimutkaisuutta kuvastaa hyvin, että maatalouden energiansäästön hyödyt kirjautuvat maatalouden sijaan energiasektorille.

Härmälän mukaan päästökaupan ulkopuolisten päästöjen maakohtaisesta jyvittämisestä pitäisi saada lisätietoa ennen kuin 40 prosentin kokonaistavoitteeseen sitoudutaan. Härmälä on oikeassa.

Päästöjen lisäksi tulevassa ilmastopolitiikasta on otettava huomioon myös metsien merkitys hiilinieluna.

Suomella on kokemusta siitä, miten kansainvälisissä ilmastosopimuksissa voidaan mennä metsään. Durbanin ilmastokokouksessa vuonna 2011 päädyttiin sopimukseen, jossa metsistä tuli hiilinielun sijaan päästölähde.

Durbanin kokouksen jälkeen EU:n ympäristöministerit sopivat, että Suomen kärsimä vääryys hyvitetään. Hyvitystä ei ole tähän mennessä kuulunut. EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuudesta päätettäessä on hyvä tilaisuus hoitaa asia viimeinkin kuntoon.

Avaa artikkelin PDF