Vielä riittää suomalaisia metsureita
Tapasitko metsässä työmiehen, joka ei osannut suomea? Tällainen kohtaaminen ei ole suomalaismetsissä vielä ihan arkipäiväinen, mutta pian ehkä on.
Ruotsissa vierastyöläiset hoitavat jo yli 90 prosenttia istutuksista ja taimikonhoidoista. Metsätyöntekijöiden ammattijärjestön GS:n mukaan Ruotsin metsissä työskentelee noin 4 000 muista EU-maista ja 400 EU:n ulkopuolisista maista tullutta kausityöntekijää.
”Suomessa 20–25 prosenttia työvoimasta on ulkomaista”, arvioi Yksityismetsätalouden työnantajien toiminnanjohtaja Kari Immonen. Liitto edustaa muun muassa metsänhoitoyhdistyksiä.
Ulkomaiset metsätyöntekijät tulevat maahan yleensä ulkomaisten alihankintayritysten kautta. Tavallisimmin vierastyöläiset tekevät määräaikaisia kausitöitä.
”Määrästä ei ole tarkkaa lukua, kun väkeä tulee ja menee”, toteaa metsäalan työntekijäjärjestön Puuliiton puheenjohtaja Sakari Lepola.
Immosen mukaan vierastyövoimaa on 200–300 henkilöä. Lepola arvelee, että luku lienee lähellä totuutta, jos se tarkoittaa henkilöiden yhteenlaskettua vuosityötä. Yksittäisiä työntekijöitä voi siten olla paljon enemmän, koska työtä tehdään pätkissä.
Vierastyöläisillä paikataan metsäalan työvoimapulaa, joka on orastanut 1980-luvulta lähtien.
”Työvoimapula on todellinen ongelma Etelä- ja Länsi-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa tilanne on parempi”, Immonen kertoo.
Työntekijöiden tarve on edelleen lisääntymässä. Suomalaiset metsurit ovat varttunutta väkeä. Esimerkiksi Metsähallituksen metsureiden keski-ikä on 54 vuotta. Eläkeikä häämöttää monella.
Lisäksi suomalaiset metsänomistajat tekevät itse metsätöitä yhä vähemmän. Ikääntyvät eivät enää jaksa, ja suuri osa muista ei ehdi tai osaa.
Työvoiman puute ei kuitenkaan vielä ole muodostunut katastrofiksi.
”Töitä on jätetty tekemättä, rästiin. Toisaalta metsurit jaksavat tehdä pitemmän työuran kuin ennen, koska työ on nykyään suureksi osaksi metsänhoitoa”, Immonen toteaa.
Ruotsissa metsää istuttavat ja raivaavat puolalaiset, romanialaiset, virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset työntekijät. Viime vuonna kohuttiin dokumentista, joka esitteli afrikkalaisten metsätyöntekijöiden surkeita työoloja Ruotsissa.
”Ruotsi menee ulkomaisen työvoiman käytössä paljon meitä edellä. Ruotsin ja Suomen ero on siinä, että Ruotsissa kaupungistuminen on ollut paljon voimakkaampaa kuin Suomessa. Siellä on maaseudulla paljon vähemmän asutusta kuin meillä.”
Maaseudun kasvatille metsätyö on luontevampi valinta kuin kaupungin asukkaalle. Kaupungista käsin jo työmaalle pääseminen voi olla hankalaa. Metro ei vie hakkuuaukon reunalle.
Länsinaapurissa myös metsäkoneiden kuljettajiksi pestataan ulkomaista työvoimaa.
”Suomessa näin ei juurikaan käy. Metsäkonetyö on niin vaativaa, että ilman alan koulutusta sitä on vaikeaa tehdä. Myös kommunikaation pitää sujua”, Immonen sanoo.
Työnantajan kannalta vierastyöläisten suurin kompastuskivi on kielitaidon puute.
”Ylivoimaisesti suurimpia ongelmia ovat tiedonkulun katkoksista johtuvat virheet. Harva suomalainen metsätoimihenkilö puhuu viroa”, Immonen kertoo.
Ulkomaisten alihankintayritysten toimintakulttuuri voi poiketa siitä, mihin Suomessa on totuttu ja sitouduttu.
”Ongelmana on se, etteivät he joko tietämättään tai tietoisesti noudata meidän lakejamme ja sopimuksiamme. Ongelmia on palkassa ja erilaisissa korvauksissa”, Lepola toteaa.
Ammattimetsurin työehtosopimuksen mukainen tuntipalkka on 10,22 euroa tunnilta. Peruskuukausipalkaksi kertyy henkilökohtaisten lisien jälkeen noin 2 000 euroa. Lisäksi metsuri saa matkakorvaukset kulkemisesta työmaille.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
