Ulkona on pakkasta, muttapolitiikan keväästä tulee helteinen
Sääennusteiden mukaan talvi kylmenee edetessään, mutta politiikassa on odotettavissa lämmintä, jopa hellettä.
Poliittisen avauksen teki presidentti Sauli Niinistö, joka ei varsinaisesti kehottanut mihinkään, ja senkin minkä teki, teki piilossa.
Kohu nousi vasta hänen palkankorotuksen perumispyyntönsä tultua jälkikäteen julki.
Sopivasti laman kynnykselle, työmarkkinaneuvottelujen alle ja hallituksen uusien linjanvetojen edelle ajoitettu solidaarisuusele pani kuitenkin vauhtia valtakuntaan.
Useat yritysjohtajat lupasivat nipistää kohtuullisuuden nimissä kohtuuttomista palkoistaan, ja talkoohenki tarttui myös poliitikkoihin.
Tätä tulkittiin niin, ettei työntekijäkään ole palkkaansa ansainnut. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Ilpo Kokkila oli todennut juuri, että työväestön palkkoja pitäisi yritysten kilpailukyvyn nimissä mieluummin alentaa kuin nostaa.
Tuore toimitusjohtaja Jyri Häkämies on nyt kiistänyt alennuspuheet ja pitää jopa yrityskohtaisia korotuksia mahdollisina.
Kokkilan mielestä Niinistö näytti esimerkkiä, mutta valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) mielestä ei.
”Kyse ei ole mistään esimerkistä työmarkkinoille”, hän totesi viime viikolla puoluehallitukselleen.
Myös SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on ennakoinut kylmää kyytiä työmarkkinoille. Hän suosisi itse mieluummin lomautuksia ja muita joustoja kuin palkka-alea tai potkuja.
Työmarkkinajärjestöjen kuvittelisikin nyt tiivistävän rivejään, kun pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on kutsunut helmikuussa työmarkkinajärjestöt kertomaan kasvuideoistaan ja kun EK-palatsissa pohditaan palkka-alea, palkatonta sairauspäivää ja koulutusvapaiden eväämistä.
Mutta ei. SAK ja STTK tekivät ja pukkasivat ulos oman kasvuohjelmansa kertomatta siitä Akavalle.
No, ei se kummoinen olekaan, viestitti Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja kertoi Akavan julkistavan oman ohjelmansa tällä viikolla.
Hän oudoksui esimerkiksi liikennehankkeisiin panostamista, mitä taas oudoksuu moni, sillä liikenneinvestointeja on pidetty monella suunnalla yhtenä Suomen kasvun pullonkaulana. Hallitus on luvannut tukea valtion liikenneratkaisuilla alueiden kehittymistä.
Tähän kuten muihinkin hallituksen kaksi vuotta sitten tekemiin kirjauksiin pitää nyt kuitenkin suhtautua epäillen.
Valtiosihteeri Raimo Sailas varoitti marraskuussa, että hallitusohjelmasta on pudonnut talousvaikeuksien vuoksi pohja pois. Hän varoitti veronkorotuksista, patisti eläkeiän nostoon ja nopeampaan koulutukseen ja suositti menoleikkauksia.
Myös kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo on vihjannut, että hallitusohjelma pitäisi kirjoittaa uusiksi kehysriihessä helmikuussa.
Herää ajatus, että nyt käydyt keskustelut ovat vain pientä liplattelua suuren tsunamin edellä. Hallitus tutkii maaliskuussa puolivälinkrouvissaan politiikkansa suuntia ja Katainen on toistuvasti viitannut tähän tarkasteluun verotusta ja työurien pituutta koskevissa kysymyksissä.
Valtion velalle, talouden alijäämälle ja maamme luottoluokituksen säilymiselle on hallitusohjelmassa tiukat ukaasit, pelotteena uudet lisäsopeutustoimet.
Luopuuko hallitus sittenkin periaatteestaan kattaa sopeutustoimet puoliksi veronkorotuksilla ja puoliksi menoleikkauksilla? Käydäänkö hallitusneuvottelut uudelleen? Haluaako vasemmisto jatkaa enää hallituksessa? Näin epävarmassa tilanteessa kaikki on mahdollista.
Pääministeri on puhunut ”kaikkien venymisestä Suomen pelastamisoperaatiossa”.
Oma lukunsa ovat kunnat, jotka myös pitäisi saada ottamaan talouskurimus todesta. Aloittaville valtuustoille luetaan nyt madonlukuja ja lykätään miinusmerkkisiä tilinpäätöksiä syliin.
Varsinkin vasemmalla laidalla voi olla houkutusta kiristää veroja tai ottaa syömävelkaa mieluummin kuin karsia palveluista. Mutta vain taloudeltaan vahva kunta voi olla kehittyvä kunta.
”Mitä tapahtuu, jos lopulta törmätään seinään?”, uudet valtuutetut kysyivät Keravalla maanantaina?
”Tehdään sitä, mitä 90-luvullakin: irtisanotaan henkilöstöä.”
Ehkä valtuustojen vasemmalla laidallakin vältetään mieluummin sitä törmäystä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Herää ajatus, että nyt
käydyt keskustelut
ovat vain pientä liplattelua suuren tsunamin edellä.«
EIJA
MANSIKKAMÄKI
on Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
