Ministeriöiden yhdistäminen on monen kokin soppa

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mielestä ympäristöministeriön tehtävänä on puolustaa yleistä hyvää. Hänestä olisi ristiriitaista yhdistää siihen maa- ja metsätalousministeriön tehtäviä, resurssien jakoa ja elinkeinon edistämistä.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi maanantain Maaseudun Tulevaisuudessa haluavansa keskustella kahden ministeriön yhdistämisestä saman katon alle.

Niinistö väläyttää maa- ja metsätalousministeriön purkamista.

”Jos maa- ja metsätaloushallinto ei kykene olemaan edistyksellinen, luonnonvarojen kestävää käyttöä hallinnoiva ministeriö, yksi vaihtoehto on siirtää elinkeinotehtävät työ- ja elinkeinoministeriöön, jossa kaikki muutkin elinkeinojen edistämisasiat ovat, ja suojelu- ja hoitoasiat ympäristöministeriöön.”

Niinistön mukaan kritiikki eri elinkeinojen aiheuttamista ympäristöhaitoista pitää uskaltaa ottaa vastaan. Maa- ja metsätalousministeriön tulee hänestä uudistua.

”Ministeri Orpo on astunut pahasti ansaan siinä, että hän luulee, että ympäristöongelmat häviäisivät sillä, että asioista ei puhuta julkisesti.”

Niinistön mielestä maanviljelijät ovat hyvinkin halukkaita ympäristönsuojelutoimiin. ”Mutta ihmettelen, miksi maa- ja metsätalousministeriö ei halua muuttaa ympäristötukea niin, että sellainen viljelijä, joka tekee tehokkaimpia toimia, ei saa siitä oikeudenmukaista korvausta.”

Niinistön mukaan on outo ja harhainen käsitys, ettei ympäristöhallinto tekisi yhteistyötä ja pyrkisi edistämään elinkeinoja.

Erillistä ympäristöministeriötä puolustaa myös SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen. ”Ympäristöpuolue SDP oli aikoinaan luomassa ympäristölle omaa ministeriötä”, hän muistuttaa.

”Jos saman katon alla päätetään elinkeinojen intresseistä sekä ympäristönsuojelusta, on vaarana, että vain voimakkaimmin huutava saa äänensä kuuluville.”

WWF Suomen suojelujohtajan Jari Luukkosen mukaan ympäristönsuojelu on jäänyt hallinnossa luonnonvarojen hyödyntämisen jalkoihin maissa, joissa ympäristöministeriö on sulautettu luonnonvarainministeriöön.

Eläinsuojeluministeriötä kannattavan eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara kirjoittaa blogissaan, että eläinten etu jää usein jalkoihin maa- ja metsätalousministeriössä, kun elinkeinon etu ja eläinsuojelu ovat vastakkain.

Kannatusta ministeriöiden yhdistäminen luonnonvaraministeriöksi saa keskustalta. Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä toivoo hallituksen selvittävän asian ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Hän kirjoittaa kotisivuillaan, että Itämeren suojelun näkökulmasta kaikki tärkeimmät toimijat saataisiin saman katon alle, jos ministeriöt yhdistettäisiin.

Keskusta haluaa vähentää ministereitä ministeriöitä yhdistämällä. Sipilä huomauttaa, että ministereiden määrä ei vähene, jos uuteen ministeriöön jää kaksi ministeriä, kuten Orpo ehdotti.

Myös MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan mielestä ministeriöiden hynttyiden lyömistä yhteen kannattaa selvittää.

Paavo Lipposen hallituksissa 1990-luvulla maa- ja metsätalousministerinä toiminut Kalevi Hemilä pitää Orpon ehdotusta yllättävänä.

”Ympäristöhallinnon päätehtävät ovat jossain muualla kuin maa- ja metsätaloudessa.”

Maa- ja metsätalousministeriötä voi hänestä viedä eteenpäin luonnonvaraministeriönä. ”Mutta ympäristöministeriössä on niin valtavasti muita vastuita, että tuntuisi oudolta laittaa niitä yhteen.”

MTK:n Marttilan mukaan tarkastelu kannattaa ulottaa kahta ministeriötä laajemmalle.

Esimerkiksi kaivosmineraaleista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. ”Ympäristöministeriön rakennettu ympäristö ja kaavoitusasiat saattavat olla pikkuisen kaukana luonnonvarakokonaisuudesta. Yksi vaihtoehto niille on liikenne- ja viestintäministeriö.”

Marttilan mukaan valtiohallinnossa nyt levällään olevat vesiasiat sopisivat hyvin luonnonvaraministeriöön.

Hänestä lopputuloksen kannalta ei välttämättä ole paras ratkaisu, että ympäristönsuojelu on valtionhallinnossa omassa lokerossaan. ”Ympäristönsuojelun pitäisi olla alusta saakka kiinteästi mukana lainsäädäntöprosesseissa, jotka liittyvät luonnonvarojen käyttöön.”

PAULA LIESMÄKI

Avaa artikkelin PDF