Ankeriaan kuteminen ja toukka-aika ovat mysteerejä – uhanalaista kalaa ei saada lisääntymään vankeudessa

Kotkan Maretariumissa pääsee katsomaan ankeriaita. Viime vuonna yksi naaraista tuotti mätiä tutkijoiden hämmästykseksi. Kuva: Raisa Kyllikki Karjalainen

Pitkäikäisellä ankeriaalla on monta elinvaihetta. Kuva: Jukka Pasonen

Ankerias on kalalajeistamme salaperäisin. Sen elämä alkaa ja päättyy Sargassomeren syövereissä Atlantilla, yli 6 000 kilometrin päässä Suomesta.

Vastakuoriutuneet ankeriaantoukat aloittavat pitkän vaelluksensa merivirtojen mukana kohti Eurooppaa, jonne ne saapuvat jokusen vuoden vanhoina poikasina uidakseen sisävesiin kasvamaan.

Suomen vesiin noustuaan ankeriaat voivat viettää täällä kymmeniä vuosia. Ne lähtevät takaisin Sargassomerelle kerrytettyään painoa parhaimmillaan 1,5–2 kiloa.

Tutkija Jouni Tulonen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että aikuisia ankeriaita on pystytty seuraamaan satelliiteilla hyvin lähelle kutualueita. Ankerias kutee jopa puolen kilometrin syvyydessä Euroopan kokoisella merialueella, joten tutkijat eivät ole onnistuneet todistamaan yhtäkään kutemistapahtumaa.

Itämerellä ankeriaiden liikkeitä on seurattu kaloihin tehdyillä ultraäänimerkeillä. Niiden perusteella tiedetään, että ankeriaat uivat Suomesta Baltian, Puolan ja Saksan rannikkoa pitkin Tanskan salmelle, josta ne katoavat isoille vesille.

Ankerias suunnistaa aistimalla magneettikenttiä. Toki käytössä voi olla haju- ja muitakin aisteja. Myös merivirrat ovat apuna etenkin poikasten liikkumisessa.

Ankeriaan lisääntyminen on mysteeri siinäkin mielessä, ettei kalaa ole saatu lisääntymään vankeudessa. Ankeriaanpoikasia on yritetty tuottaa kasvatuslaitoksilla lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Työhön laitetaan runsaasti rahaa muun muassa Japanissa ja Hollannissa.

Mätiä on saatu tuotettua ja hedelmöitettyä hormoniruiskeilla ja toukat kuoriutumaan. Ne elävät kuitenkin maksimissaan kolme viikkoa. Tutkijat eivät tiedä, millä muutaman millin mittaiset toukat saisi pysymään hengissä ja mitä niille pitäisi syöttää. Suodattavatko ne ravintoa vedestä ihonsa läpi vai takertuvatko ne suhteettoman suurilla hampaillaan johonkin isompaan eläimeen?

"Saa nähdä, selviääkö asia meidän elinaikanamme", Tulonen tuumaa.

Tutkijoiden hämmästykseksi viime vuonna Kokan Maretarium-akvaariossa ankerias alkoi tuottaa mätiä ilman hormonikäsittelyä. Poikasia ei tullut, koska paikalla ei ollut koiraita. Nyt tutkijat odottavat jännityksellä, tapahtuuko sama uudestaan.