Suomalaiset luultua onnellisempia
Lempäälä
Pohjolan perukoilla asuu melankolinen, kateellinen ja sulkeutunut kansa, jolla on heikko itsetunto. Tätä mielikuvaa me itse usein puheissa ruokimme.
”En tosiaan tiedä, mistä tämä käsitys tulee, sillä se on ihan puuta heinää”, tuhahtaa psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen, joka on onnellisuuden tutkimuksen pioneereja Suomessa.
Kansainväliset tutkimukset nimittäin todistavat, että suomalaiset sinnittelevät sisukkaasti vuodesta toiseen onnellisimpien kansallisuuksien joukossa.
Samaan aikaan tilastot kertovat, että meillä riittää ongelmia vaikka muille jakaa, päihderiippuvuuksista työuupumukseen. Pelkästään masennuslääkkeitä käyttää yli 400 000 suomalaista.
”Kerran laskin kaikki yhteen, ja sain tulokseksi, että 101 prosenttia suomalaisista kärsii jostakin ongelmasta”, Ojanen naurahtaa.
”Kyse on varmasti jonkinlaisesta kasautumisilmiöstä. Silti se on kummallinen paradoksi, että samanaikaisesti ihmisillä on aikamoisia kremppoja ja murheita, ja kuitenkin he sanovat olevansa tyytyväisiä elämäänsä.”
Yksi selitys voi löytyä onnellisuuden käsitteestä, jonka määrittely on vaikeaa. Ojanen erottaa tunneonnen ja tyytyväisyysonnen toisistaan.
”Tunneonni on sitä, joka on koko ajan pienessä liikkeessä ja väpätyksessä. Se reagoi hetkellisiin tapahtumiin, joita tulee ja menee. Tyytyväisyysonni on taas tulkinta siitä, mitä elämä on yleisesti antanut ja ottanut.”
Suomalaiset lienevät siis tyytyväisiä elämään kokonaisuutena, vaikka vaikeuksia olisikin. Seuraa hyviä ja huonoja uutisia onnea etsiville.
”Tunneonnea pystyy säätelemään helpommin, kun taas tyytyväisyysonni muuttuu paljon hitaammin.”
Jälkimmäistä eivät hetkauta pienet tai välttämättä isommatkaan vastoinkäymiset, toisaalta sen tasoa on myös vaikeampi nostaa. Palkankorotus, rakastuminen tai onnellisuusoppaiden pikaniksit vaikuttavat yllättävän vähän.
”Yhdysvalloissa on tutkittu tyytyväisyyttä jo 1940-luvun lopulta lähtien. Sinä aikana vauraus on lisääntynyt ja yhteiskunta kehittynyt, mutta ihmisten kokema onnellisuus on pysynyt silti samalla tasolla.”
Onnellisuuden tielle voi silti osua mutkia. Yksinäisyys ja vastoinkäymisten kasautuminen vähentävät luonnollisesti tyytyväisyyttä. Uusimmista härveleistä ja pankkitilin muhkeasta saldostakaan tuskin on pysyvämpää iloa.
”Tutkimusten mukaan onnellisuus laskee sitä enemmän, mitä enemmän ihmisellä on materialistisia asenteita.”
Onnellisuuden tavoittelu itsessään on yksi todellisista onnen esteistä. Jos onni kuvitellaan suurten huippuhetkien täyttämäksi ideaalitilaksi, sitä on mahdoton saavuttaa.
Ihmiseltä jää helposti näkemättä se, mitä hänellä on tässä ja nyt.
Onnellisuusprofessorilta on tivattu onnen salaisuutta satoja kertoja. Raflaavia neuvoja hän ei suostu antamaan, kehottaa vain olemaan murehtimatta omaa onnellisuuttaan liiaksi.
”Mielestäni onnellinen ihminen ei haikaile menneisyyteen eikä tulevaisuuteen, että siellä asiat olisivat paremmin. Hän ei kiusaa itseään omaan minään liittyvillä kamalilla kysymyksillä ja pohdi jatkuvasti tilaansa.”
Katse kannattaa kääntää toisiin ja antaa hyvän kiertää.
”Jos juuri nyt ei ole mitään suurempia murheita, silloin kannattaa olla kiitollinen ja osoittaa se heille, ketkä ovat osallisina: puoliso, lapset, ystävät, läheiset ja työtoverit. Kiitollisuutta ei ole koskaan liikaa.”
Myös oman keskinkertaisuuden hyväksyminen auttaa.
”Olemme toki ainutlaatuisia ihmisiä omalla tavallamme, mutta emme me kaikki voi huippuja olla. Eikä huipullakaan niin hauskaa ole kun miettii, miten tuskallista nerojen elämä on usein ollut.” HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
