Viljelijällä ei ole veropäivän listoille asiaa – ongelmana ei ole verotus vaan verotettavien tulojen puute
Veropäivänä on tapana kiinnittää huomio ennen muuta suuria tuloja saaneisiin kansalaisiin. Samalla päivä kertoo niistä, joilla ei ole verokärkeen pääsyä.
Maatalouden verokertymä jää pieneksi heikon tulokehityksen vuoksi. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Sirkiä, Sanne Katainen13.11.202518:00
Keskiviikkona vietettiin vuotuista veropäivää – tai kateuspäivää, kuten moni verotietojen uutisointiin kyllästynyt asian ilmaisee. Viime vuoden verotiedot tulivat keskiviikkoaamuna julkisiksi, ja päivän mittaan mediat, MT mukaan lukien, perkasivat jutuissaan muun muassa suurituloisimpia suomalaisia ja heidän tuloistaan maksamiaan veroja.
Verotietojen julkisuudesta voi olla mitä mieltä tahansa. Joka tapauksessa verotuksen avoimuus on arvo sinänsä. Verotuksen oikeudenmukaisuutta voidaan hallintomme läpinäkyvyyden ja julkisuuden ansiosta arvioida maassamme joka ikinen päivä, ei vain vuotuisena veropäivänä.
Veropäivänä on tapana kiinnittää huomio ennen muuta niihin kansalaisiin, jotka ovat saaneet vuoden aikana kaikkein suurimmat ansio- ja pääomatulot. Yleisesti ottaen verolistan kärjessä komeilevat sekä yrityskaupoilla nopeasti rikastuneet että ne, joilla on perittyä pääomaa.
Mitä veropäivä sitten kertoo maatalousyrittäjän näkökulmasta? Veropäivän julki tuomien verotustietojen oleellisin viesti lienee se, että viljelijät eivät päädy sen enempää Verohallinnon valmiiksi kokoamille kuin median itse kaivelemillekaan listoille. Maatalouden ongelma ei ole verotus. Maatalouden ongelmana on se, ettei tiloilla ole tuloja, joita verottaa.
Kiinteistöverot eivät kohdennu verovelvollisille näiden todellisen maksukyvyn mukaan.
Koska valtion menoihin tarvitaan rahoitusta, valtiovarainministeriö tietenkin kartoittaa jatkuvasti mahdollisuuksia ulottaa veroviranomaisen koura niihinkin taskuihin, joissa se ei vielä riittävän syvälle yllä. Uusina tai aiempaa antoisampina kohteina esitetään usein esimerkiksi terveysperusteisia veroja tai kiinteistöverotuksen laajentamista ja kiristämistä. Näistä molemmat olisivat suomalaiselle ruokaketjulle haitallisia.
Kiinteistöveron ongelmana on se, että se ei kohdennu verovelvollisille näiden todellisen maksukyvyn mukaan. Suomessa harvalla kiinteistöllä myöskään on todellista vaihtoehtoiskäyttöä, jonka avulla sen omistaja pystyisi omaisuutensa tuottoja kasvattamaan ja näin kattamaan siitä koituvia veroja.
Sokeri- ja rasvaveron kaltaiset terveysverot puolestaan ovat alttiita poliittisille virtauksille ja myrkkyä pitkäjänteisiin investointeihin pyrkivälle elintarvikeketjulle. Arvonlisäveron tapaan ne ovat myös tasaveroja, joita maksaa saman verran jokainen suomalainen tulotasostaan riippumatta.
Verohallinnon selvityksen mukaan suomalaiset maksavat veronsa mielellään ja tuomitsevat veronkierron. Tämä on selvä viesti sen puolesta, että kohtuullinen ja kannustava tulo- ja yhteisöverotus ovat tervein perusta valtion kassan täyttämiseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
