Jarno Sukanen tuo esiin, että elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistossa työskentelee kuusi ihmistä. ”Olemme tosi pieni viranomainen.” Kuva: Jaana Kankaanpää
Teollisuuden ja alkutuotannon sopimukset pitää käydä läpi, Jarno Sukanen jyrähtää
Alkutuotannon suhde elintarviketeollisuuteen on monella alalla etäinen, sanoo elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen. Keskustelussa elintarvikemarkkinalaista on hänen mielestään herännyt outo vastakkainasettelu.
Elintarvikemarkkinalain uudistus etenee eduskuntaan tällä viikolla – viisi viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Kuva on vuodelta 2018. Kuva: Kai Tirkkonen”Teollisuuden ja alkutuotannon välillä on tosi paljon sopimussuhteita, jotka täytyy tunnistaa. Pitää katsoa läpi, onko siellä käytäntöjä, joita olisi tarpeen tarkastella”, sanoo elintarvikemarkkinavaltuutettu Jarno Sukanen.
Elintarvikemarkkinalain uudistus etenee tällä viikolla eduskuntaan. Lakiin on tulossa säännös, joka kieltää neuvotteluvoiman kohtuuttoman hyväksikäytön.
Julkisuudessa keskustelu on keskittynyt kaupan omiin merkkeihin ja siihen, että lailla halutaan vaikuttaa kaupan toimintaan ostajana.
”Kyllä halutaan, mutta myös teollisuus ostaa alkutuotannolta tosi paljon”, huomauttaa Sukanen.
Esimerkiksi vilja-alalla jalostavassa teollisuudessa on useita välikäsiä.
Alkutuottajia on elintarviketeollisuudessa omistajina, mutta Sukasen mukaan he eivät ole edustettuina kaikissa tilanteissa.
”Vaikka viljelijät olisivatkin omistajina vaikka lihataloissa, on ihan hyvä kysymys, kuinka he pystyvät oikeasti käyttämään omistajan ääntä operatiivisen tason liiketoimintaratkaisuissa.”
Monella muullakin tuotannon alalla alkutuotannon suhde teollisuuteen on Sukasen mukaan todella etäinen.
Suoraviivaiseksikaan sitä ei voi monella alalla kutsua. Esimerkiksi vilja-alalla jalostavassa teollisuudessa on useita välikäsiä.
”Neuvotteluvoimassa on kyse vaihtoehdoista tai niiden puutteesta.”
Elintarvikemarkkinalain uudistuksessa Sukasen mukaan olennaisinta on se, että sillä pyritään tasoittamaan neuvotteluvoiman epäsuhtaa.
Elintarvikeketjussa vaihtoehtoisia ostajia on tyypillisesti joka portaalla vähemmän kuin myyjiä.
”Ostajilla on siis lähtökohtaisesti enemmän vaihtoehtoja kuin myyjillä, jolloin ostajilla on parempi neuvotteluvoima. Neuvotteluvoimassa on kyse vaihtoehdoista tai niiden puutteesta.”
Lakiin tuleva pykälä 4a kieltää kohtuuttoman neuvotteluvoiman hyväksikäytön, ja soveltuu kaikkiin sopimussuhteisiin, joissa ostaja on vahvemmilla.
”Täytyy huolehtia, että tulkitsemme lakia aidosti sen tarkoituksen mukaisesti: jotta ketju toimii paremmin ja heikommat osapuolet saavat suojaa.”
Pykälä tilkitsee soveltamisaukkoja, joita laissa on aiemmin ollut liian spesifien kieltojen takia. EU:n UTP-direktiivistä lakiin on tullut eksakteja kieltoja esimerkiksi maksuajoista.
”Kolikon kääntöpuoli on se, että ne jättävät tilaa luoville liiketoimintakäytännöille, joita laki ei nimenomaisesti kiellä.”
Käsillä olevassa uudistuksessa lakiin taas tulee säännöksiä, joissa ei täsmälleen määritellä, mikä on kiellettyä.
Näihin kuuluvat muun muassa pykälät, jotka kieltävät kohtuuttoman neuvotteluvoiman hyväksikäytön ja ostajan omien merkkien eli private label -merkkien suosimisen.
”Tietysti se vähän hankaloittaa yrityselämää, koska se luo oikeudellista epävarmuutta. Se tekee myös valvonnasta työläämpää. Täytyy huolehtia, että tulkitsemme lakia aidosti sen tarkoituksen mukaisesti: jotta ketju toimii paremmin ja heikommat osapuolet saavat suojaa.”
Pienissä ruokakaupoissa on usein tarjolla vain yhtä, private label -merkin tuotetta.
Pienissä ruokakaupoissa on usein tarjolla vain yhtä, private label -merkin tuotetta. Miten ostajan oman tuotemerkin suosimisen kieltoa tällöin tulkitaan?
Sukasen mukaan paikallinen kilpailutilanne vaikuttaa esimerkiksi myymälän tarjontaan ja esillepanoon. Esimerkiksi tuotteiden hyllypaikat ovat hänestä saaneet keskustelussa nyt ansaitsemaansa suuremman huomion.
Paikallisten myymälöiden yksittäisten ratkaisujen arvioimiseen elintarvikemarkkinavaltuutettu tuskin käy, sillä ne eivät keikauta markkinaa suuntaan tai toiseen.
”Rajalliset resurssit kannattaa käyttää toimenpiteisiin, joilla on oikeasti vaikuttavuutta.”
”On eri asia, jos vaikkapa ketjuohjauksella luodaan systemaattisia käytäntöjä, jotka viedään läpi koko konsernin.”
Valvonta menee siis keskusliikkeiden tasolle, mahdollisesti sopimus- ja kaupantekokäytännöissä olevien ilmiöiden tutkimiseen ja selvittämiseen.
”Yleensä on kohtuullista, että riskiä kantaa se, jolla on paremmat edellytykset hallita sitä.”
Kaupan omien tuotemerkkien suosiminen saattaa Sukasen mukaan näkyä brändituotteiden ostamisen käytännöissä ja sopimusehdoissa.
Omia tuotemerkkejä voivat suosia esimerkiksi sopimusehdot, jotka liittyvät vaikkapa riskinjakoon.
Esimerkiksi sääolosuhteiden tuottamaa tuotannollista riskiä on hankala kenenkään hallita.
”On kiinnostavaa, miten riskiä kannetaan sopimussuhteissa. Onko riski jakautunut tasapuolisesti vai kantaako heikompi osapuoli sitä enemmän kuin on tarpeen? Yleensä on kohtuullista, että riskiä kantaa se, jolla on paremmat edellytykset hallita sitä.”
Sopimuksissa voi Sukasen mukaan olla esimerkiksi kohtuullisen ankaria toimitusvarmuusvelvoitteita.
”Ne voivat sinänsä olla ihan perusteltuja, mutta toimitusvelvoitteen vastapuolena myös ostajan olisi syytä olla kohtuullisen ankarasti sitoutunut määriin, joita on ilmoittanut ostavansa.”
”Toimitusvelvoitteen vastapuolena myös ostajan olisi syytä olla kohtuullisen ankarasti sitoutunut määriin, joita on ilmoittanut ostavansa.”
Kohtuuttomat sopimusehdot ovat Sukasen mukaan haitallisia niin heikommalle osapuolelle kuin elintarvikeketjun toiminnallekin.
Ne rikkovat myös lojaliteettivelvoitetta sopimuskumppania kohtaan.
Elintarvikemarkkinalakiesityksen mukaan sopimuksen osapuolilla on yleisen oikeusperiaatteen nojalla lojaliteettivelvollisuus toista osapuolta kohtaan.
Velvollisuus tarkoittaa Sukasen mukaan sitä, että kummankin sopimusosapuolen täytyy ottaa sopimuksen sanamuotoa laajemmin huomioon toisen edut. ”Eikä toteuttaa ratkaisuja, jotka ovat täysin sopimuskumppanin etujen vastaisia.”
Laki olisi Sukasesta hyvä saada eduskuntaan nopeasti.
Elintarvikemarkkinalain uudistus etenee eduskuntaan tällä viikolla – viisi viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
Laki olisi Sukasesta hyvä saada eduskuntaan nopeasti.
”Keskustelu ehkä vähän velloo. Voisi olla ihan suotavaa, että myös virallinen prosessi etenisi ja keskustelua saataisiin vietyä eteenpäin valiokunnissa. Se saattaisi jopa lieventää jonkun verran erinäköisiä huolia”, kertoi Sukanen viime viikon perjantaina.
Sukasesta olisi kohtuullista, että laki tulisi voimaan aikaisintaan syksyllä. Silloin viranomaiset ja yritykset ehtivät valmistautua asiaan.
Elintarvikemarkkinavaltuutettu haluaa antaa neuvontaa tasapuolisesti kaikille, joille tulee lakiuudistuksesta velvoitteita.
”Meillä on aito tahtotila käydä lakia läpi yritysten kanssa ennakolta ja pohtia, onko heillä käytäntöjä, joita on tarpeen muokata.”
”Kun laki tulee voimaan, ei ole tarkoitus ruveta etsimään syntipukkeja ja asettamaan sanktioita, vaan pikemminkin katsomaan käytäntöjä läpi yhteistyötä rakentavalla otteella.”
Keskustelussa elintarvikemarkkinalaista on Sukasen mukaan herännyt outo vastakkainasettelu.
”Julkisessa keskustelussa puhutaan, että nyt kuluttaja kärsii ja hinnat nousevat. Siitä ei tarvitse olla kyse. Mistään, mitä laissa on ehdotettu, ei seuraa sitä, että kaupan omien merkkien käyttöä oltaisiin rajoittamassa tai kieltämässä.”
Vain sellaista neuvotteluvoiman hyväksikäyttöä rajoitetaan, millä on haitallisia vaikutuksia markkinalle, painottaa Sukanen.
”Jos lailla halutaan vaikuttavia viranomaistoimenpiteitä, välttämätön edellytys niille on se, että viranomaisella on riittävät resurssit.”
Elintarvikemarkkinalakia on muutettu tiuhaan ja uusi kierros saattaa olla edessä, sillä UTP-direktiivin uudelleentarkastelu on parhaillaan käynnissä EU-tasolla.
Sukasesta olisi hyvä samassa yhteydessä tarkastella prosesseihin liittyviä säännöksiä, esimerkiksi muutoksenhakuprosessia ja elintarvikemarkkinavaltuutetun mahdollisuuksia priorisoida tapauskuormaansa.
Hän tuo esiin, että elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistossa työskentelee kuusi ihmistä. ”Olemme tosi pieni viranomainen.”
”Jos lailla halutaan vaikuttavia viranomaistoimenpiteitä, välttämätön edellytys niille on se, että viranomaisella on riittävät resurssit. Lain myötä tehtävämme eittämättä lisääntyvät.”
Neljännes myynnistä
Kaupan omien merkkien eli private label -merkkien osuus kokonaismyynnin arvosta oli 2016–2023 noin 26 prosentin tuntumassa. Osuus on matalampi kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Uusien private label -tuotteiden määrä on kasvanut huomattavasti. Myös private label -tuotteiden marginaalit ovat kasvaneet selvästi nopeammin kuin muiden tuotteiden marginaalit.
Tarkkaa, kattavaa ja ajantasaista tietoa eri tuotteiden markkinaosuuksien kehittymisestä ei juuri ole ollut saatavilla.
Kaupan omat merkit kilpailevat elintarvikesektorin brändituotteita vastaan.
Lähteet: KKV:n Kaupan omat merkit eli private label -tuotteet elintarvikemarkkinoilla -tutkimusraportti, elintarvikemarkkinalakiesitys
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
