Vaneripuu kasvattaa myyjäntukkitiliä merkittävästi
LAPPEENRANTA,
PUNKAHARJU (MT)
Metsä Groupin Lappeenrannan hankintapiiri hankkii piiripäällikkö Jari Makkosen johdolla vuosittain noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä puuta Metsä Groupin tehtaille.
Sorvitukkien hankinta Punkaharjun vaneri- ja kertopuutehtaille lyö leimansa toimintaan. Se helpottaa kilpailua havutukkileimikoista.
”Me emme tunne ylijäreän kuusitukin käsitettä. Vaneritehtaan kuorimosta menee läpi 70 sentin paksuinenkin tyvi, kun 50-senttinen voi jo olla sahalle ylijäreä”, Makkonen sanoo.
Kuusen sorvitukki voi olla myös lievästi lenko ja lahoa sallitaan keskellä runkoa ”kahden euron kokoinen laikku”, mikä ei sahalle käy.
”Koivutukki tulee sekapuuna uudistuskypsistä metsistä, mutta ei tässä tarvitse hirmuisen pitkiä aikoja odotella, kun 1970-luvulla viljellyistä koivikoista saadaan tukkia.”
Makkosen kotona Juvalla on vuonna 1985 istutettu JR1-alkuperäinen koivikko, pari harvennusta on tehty. Puusto kypsyy päätehakkuuseen 45–50-vuotiaana.
JR1-alkuperän kirjaimet tulevat edesmenneen koivun jalostaja Jyrki Raulon nimestä. Raulon opit koivikon harvennuksista eivät vain mene perille, nuoret koivikot ovat lähes järjestään ylitiheitä lihoakseen kunnolla tukeiksi.
Autoilija Marko Lahtinen kuormaa koivutukit perävaunuun Konnunsuolla. Puut on hakattu Taurun Siemen Oy:n vankilalta ostamalta maalta, 6 hehtaarin peltoraiviolta.
Maanviljelijä Juha Järvenpää on tyytyväinen Metsä Groupin toimintaan. Leimikon koivuista osa lahosi yli-ikäisyyttään vankilan kasvatuksessa.
”Hyvää polttopuuta”, hymähtää Järvenpää.
Makkonen aloitti työnsä Lappeenrannan piirillä vuonna 1996. Puun hankintaa ovat helpottaneet olennaisesti Metsä Groupin investoinnit Joutsenon, Simpeleen ja Punkaharjun tehtaisiin. Lappeenrannan saha jalostaa mäntytukkia.
Metsäliitto Osuuskunnan jäseniä on kuultu. Oma teollisuus jalostaa nyt idässäkin puuta niin kuin pitääkin. Stora Enso ja UPM huolehtivat kilpailusta.
”Ongelma on, että metsät kasvavat niin paljon yli sen mitä ehdimme hakata”, Makkonen huokaisee.
Koivu jää tiheydessä riu’uksi tai lahoaa vanhuuttaan.
Silti nytkin puukauppa käy hyvin, Makkonen kiittelee. Kunpa meno jatkuisi näin,
etteivät puun ajomatkat venyisi kuten poukkoilevan puun tarjonnan aallonpohjissa. Ylipitkä kuljetus on kallista, hän pohtii.
Lahtinen tyhjentää koivut mersustaan Punkaharjulle ja kuormaa kohta mäntykuitua Joutsenoon vietäväksi. Metsä Groupin tehtaiden puunsyötössä ei ajeta pitkiä matkoja tyhjällä autolla.
Metsäalan murroksesta Makkosella on selkeä näkemys: ”Etulinjan miehitystä ei pidä enää harventaa, kaupungistuvien metsänomistajien neuvonnassa ja palvelussa riittää yllin kyllin työtä.”
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
