Komea portti toivottaa tervetulleeksi taloon – ja kertoo paljon myös omistajastaan

Onnellisen Sepän Paja toimii Billnäsin ruukissa. Ruukin portti on Sami Ryhäsen (vas.) ja Juhani Krappen käsialaa. 

Billnäsin ruukin pääportti ei ole sepäntyötä tyypillisimmillään, mutta yksinkertaisen oloinen puun ja raudan yhdistelmä sopii ympäristöön ja paikan henkeen.

Juuri se oli tavoitteena, portin tekijät, seppämestarit Juhani Krappe ja Sami Ryhänen kertovat.

”Meillä oli käytettävissä kuva tässä ennen olleesta vanhasta puuportista. Uusi tehtiin vanhaa mukaillen.”

Lähempää katsoen portti on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Se esimerkiksi suljetaan nerokkaalla ratasmekanismilla, jonka kampi on peräisin vanhasta separaattorista.

”Tämäntyyppinen portti sopisi monelle maatilallekin”, Krappe arvioi.

Käsityöläinen myy ennen kaikkea aikaa. Juhani Krappe, seppämestari

Parhaimmillaan portti kertoo Krappen mukaan alueen historiasta tai omistajasta.

Maatilalla portin koristelu voi liittyä tilan tuotantoon: siihen voi olla kuvattuna vaikka lehmä tai pässi. Tai porttiin voidaan taiteilla tilan nimi, joka sekin on osa sukupolvien historiaa.

Krappen ja Ryhäsen Onnellisen Sepän Paja on erikoistunut tilaustöihin.

Portit ovat vain osa valikoimaa. Niitä pajalla tehdään vuosittain 4–5. Paljon enempää ei ehditäkään, sillä portin teko on työlästä ja aikaa vievää.

Osa on pieniä käyntiportteja, suurimmat 7–8 metriä leveitä ja 4 metriä korkeita.

Käsityöläinen myy asiakkaalle ennen muuta aikaa, toteaa seppämestari Juhani Krappe. 

Työmäärä ja hinta vaihtelevat täysin portin koon ja monimutkaisuuden mukaan.

Työläimpään porttiin voi kulua yli 300 tuntia ja hinta on viisinumeroinen. Raaka-aineen osuus siitä on ehkä kymmenen prosenttia. ”Käsityöläinen myy ennen kaikkea aikaa”, Krappe huomauttaa.

Paljon halvemmallakin portin saa.

Usein lähdetään liikkeelle siitä, että asiakkaalla on porttiin varattuna tietty summa, Ryhänen kertoo.

Ensimmäisessä tapaamisessa asiakas kertoo toiveensa. Sen jälkeen seppä tekee niiden ja oman näkemyksensä pohjalta luonnoksen.

Joku hyväksyy ensimmäisen piirroksen, toinen vasta kymmenennen.

Ensimmäisestä yhteydenotosta toteutuksen alkuun voi mennä puolikin vuotta.

”Se ei ole huono asia, sillä aika usein jalostaa ideoita”, Ryhänen toteaa.

Tämä portti johtaa Raaseporissa sijaitsevaan yksityiseen arboretumiin. 

Onnelliset Sepät rakentavat portin lisäksi usein sen perustukset ja portinpylväät. Niiden pitää olla jykevät ja kestävät, sillä ”maassa on paljon voimaa”, Ryhänen toteaa.

Routa saa liikuttaa kokonaisuutta hiukan mutta ei vääntää sen osia eri suuntiin.

On mietittävä, miten jykevästä materiaalista portti rakennetaan, miten sen painoa jaetaan ja monestako kohtaa se saranoidaan.

Rauta ja teräs ovat raskaita materiaaleja.

Iso portti painaa usein satoja kiloja. Se ei saa väsyä omasta painostaan ja alkaa roikkua, vaan tuentojen on oltava kunnossa.

Porttien pintakäsittelyn Krappe ja Ryhänen ostavat alihankintana, sillä siihen heillä ei ole tekniikkaa.

Porttiin voidaan liittää myös automatiikkaa, esimerkiksi kauko-ohjauksella toimiva avausmekanismi.

Juhani Krappe kritisoi sitä, että työelämävalmennusmallia ei ole enää käytössä. Se sopi käsityöammatteihin oivallisesti. 

Seppien ammattikunta on ”aika pieni”, Taideseppien puheenjohtajanakin toimiva Krappe kertoo.

Täsmällistä lukua sepän työtä ammatikseen tekevistä ei hänen mukaansa ole. Harrastajien joukko on paljon ammattilaisten määrää suurempi.

Ala ei välillä houkutellut nuoria lainkaan, mutta nyt mukaan on tullut uutta polvea.

”On meitä vanhoja kääkkiä ja toinen iso jengi 20–30-vuotiaita”, Krappe määrittelee.

Sepät ovat Suomessa järjestäytyneet kahteen yhdistykseen, Taideseppiin ja Suomen Seppiin. Myös kiltojen kautta on jonkin verran toimintaa.

Omat ryhmänsä ovat vielä Suomen puukkosepät ja kengityssepät.

Sami Ryhänen päätyi sepän ammattiin omien sanojensa mukaan vahingossa. 

Krappe itse lähti alalle harrastuksen kautta.

”Se lähti lapasesta. Tämän piti olla eläkepäivien harrastus, mutta työhän siitä tuli.”

Krappen yhtiökumppani Sami Ryhänen ei edes harrastanut alaa. ”Tulin tähän ihan vahingossa ja sattuman kautta.”

Sen sattuman sai aikaan Krappe, joka kiinnitti huomionsa poikansa kaverin taitoihin ja pyysi armeijasta kotiutuneen miehen vuoden työelämävalmennukseen pajalleen.

Myös tämä portti johtaa Raaseporissa sijaitsevaan yksityiseen arboretumiin. 

Ryhäsestäkin tuli seppämestari. 2014 hän voitti taonnan Suomen mestaruuden.

Krappe kritisoi sitä, että työelämävalmennusmallia ei enää ole.

”Se oli pienissä käsityöläispajoissa mainio rinnallakasvamisen tapa. Vuodessa nuori ehti nähdä, kannattaako alalle kouluttautua, ja yrittäjä, onko nuoresta hommaan.”

Sitä kautta löytyi joskus jatkaja. ”Tällaista yritystä ei voi noin vain myydä, sillä osaaminen on ihmisissä.”