KANSAN SUUSTA Siellä koti missä vaimo
”Missä kotisi on, Djoha? Siellä, missä vaimoni.”
Sananparret puhuvat paljon vaimosta tai emännästä. Hyvä vaimo on kodin kunnia, miehensä kruunu ja Jumalan lahja.
Vanhan kansan sananparsissa kokonaiseen kotiin kuuluu sekä isäntä että emäntä. Koti ilman emäntää on peräsimetön laiva, sanotaan Ruotsissa. Romanialaiselle se on kuin kieletön viulu, portugalilaiselle ruumis vailla sydäntä.
Naisen näkökulmasta asiaa katsellaan harvemmin. Ehkä siksi, että vanhan kansan mielestä ”vaimo otetaan, mies saadaan”.
”Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niin kuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää”, hehkuttaa Seitsemän veljeksen Aapo.
Naisvaltaa on pidetty turmiollisena. Kunnon talossa ei suvaittu kanan – eli emännän – laulua eikä piian naurua. Toisaalta on sanottu, että talon nurkista kolme nojaa emäntään, neljäs isäntään.
Vaan entä jos tekee huonot naimakaupat? Avioliittohan ei ollut mikä tahansa sopimus, sillä sen purkaminen ei noin vain käynyt laatuun.
Kiinalaisen sanonnan mukaan huolimaton maanviljely tuo ohimenevän köyhyyden, mutta erehdys avioliitossa pilaa koko elämän.
Japanilainen toteaa lakonisemmin: paha vaimo – kuusikymmentä katovuotta.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
