Harrastajat toivovat ampumaratalakia

Hyvinkään ampumaurheilukeskuksen trap-rata on siisti ja ajanmukainen. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkisto

HYVINKÄÄ (MT)

Ammunnan harrastajat toivovat Suomeen ampumaratojen perustamista ja ylläpitoa koskevaa lakia. Nykyisin toimitaan vuoden 1915 Suomen suurruhtinaanmaan asetuskokoelman mukaan.

Ammuntaa harrastavien kymmenen järjestön yhteenliittymä Ampumaharrastusfoorumi pyrkii turvaamaan harrastusmahdollisuudet myös tulevaisuudessa, Ampumaharrastuksen kehittämishankkeen (Ampu) hankepäällikkö Markku Lainevirta sanoo. Foorumi yrittää vaikuttaa asioihin taustalla, ei isoja otsikoita julkisesti revitellen.

Hanke pyrkii saamaan Suomeen koko maan kattavan eritasoisten suorituspaikkojen verkoston vuoteen 2020 mennessä. Hanke on osa maakunnallista virkistys- ja harrastustoiminnan kehittämistä ja samalla se liittyy oleellisesti maaseudun kehittämiseen.

Haasteita riittää. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on 60 000 ammunnan harrastajaa, mutta ratoja vähän.

Kaikkialla Suomessa ampumarataverkoston tulisi olla niin kattava, että 90 prosenttia harrastajista pääsee radalle kotoaan noin puolessa tunnissa, Lainevirta sanoo.

Maakunnallisten ampumakeskusten pitäisi olla niin tasokkaita, että niissä voidaan järjestää Suomenmestaruuskilpailuja. Suomessa pitäisi olla myös vähintään 1–2 kansainväliset vaatimukset täyttävää ampumakeskusta.

Lainevirran mukaan Suomen nykyisillä radoilla ei voida järjestää esimerkiksi haulikkolajien maailmanmestaruuskisoja.

Ympäristön kannalta ampumaratojen suurimmat ongelmat ovat melu ja lyijy. Kivääriradoilla sekä melutorjunta että lyijyn talteenotto onnistuvat, haulikkopuolella keinoja on vähemmän.

Lainevirran mielestä naapuruussuhdelaki vei asioita huonompaan suuntaan. Nyt ampumaradan lähelle rakentava voi valittaa melusta, vaikka tietää jo rakennuslupaa hakiessaan, että radalla paukkuu.

Asia voitaisiin hoitaa kaavoittamalla kuntoon. Kahden kilometrin säteellä ampumaradasta ei tulisi sallia asuinrakentamista, Lainevirta esittää.

Lainevirran mukaan ampumaratojen nykyiset meluarvot määritetään yli kymmenen vuotta sitten kumotun meluntorjuntalain nojalla.

Moni ampumarata on pohjaveden muodostumisalueella tai lähellä sitä.

Ampumaradoilta vaadittujen ympäristölupien sisältö ja laatu on epätasainen. Valituksia tulee paljon ja niiden käsittely voi viedä jopa seitsemän vuotta.

Ympäristöministeriö on aloittanut ampumaratojen ympäristölupien ohjeistuksen. Tavoitteena on yhtenäistää käytännöt eri puolilla Suomea.

Nykyiset ampumaratojen määritelmät ovat epäselviä, tulkinnanvaraisia tai ne puuttuvat kokonaan.

Ampumaharrastusfoorumi esittää kolmen luokan ratoja. Pienimmille riittäisi pelkkä rekisteröityminen. Seuraavat voisi perustaa ja ylläpitää kevennetyn ympäristöluvan nojalla. Vasta suurimmat ampumakeskukset tarvitsisivat täyden ympäristöluvan.

Jos ampumarataverkosto harvenee tai ratojen käyttöaikoja rajoitetaan liikaa, harrastajat siirtyvät ”villeihin” paikkoihin, esimerkiksi soramontuille. Tätä pelkää esimerkiksi Suomen metsästäjäliitto, joka järjesti keskiviikkona Hyvinkään tilaisuuden tiedotusvälineille.

Liiton koulutuspäällikön Ere Grenforsin mukaan tavoitteena on saada väki radoille harjoittelemaan ampumista. Se ei sulje pois kilpailutoimintaa, joka Metsästäjäliiton lajeissa on varsin laajaa.

Kattava ampumarataverkosto on tarpeen myös lakisääteisen ampumakokeen suorituspaikkoja varten. Hirvieläinten ja karhun metsästäjän on todistettava ampumataitonsa pakollisella kolmen vuoden välein uusittavalla kokeella.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF