Ilmastoneuvottelut venyvät jatkoajalle

Nuoriso osoitti tänään mieltään kokouspaikan edessä kirittääkseen ilmastosopimuksen syntymistä. "Nyt on aika!", lukee lakanassa. Kuva: Joel Lukhovi / Survival Media Agency

PARIISI (MT) Pauke kuuluu, kun Yhdysvaltojen paviljonkia jo puretaan. Ilmastosopimuksen syntymiselle oli toiveikkaasti asetettu takarajaksi perjantai-ilta.

Suomen neuvottelijat maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sekä Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä siirsivät lentojaan ja jatkavat uurastustaan EU:n riveissä.

Kunnianhimoista sopimusta ajava EU:n, Yhdysvaltojen ja 79 kehitysmaan liittoutuma on saanut tärkeät vahvistukset Kanadasta ja Brasiliasta.

Kaikkiaan sopimusta yrittää hioa 195 maan joukko. Niistä 185 on luvannut vähentää päästöjään. Lupausten toteutuessa ilmaston keskilämpötilan nousu pystytään rajaamaan 2,7 asteeseen.

Kunnianhimoista sopimusta ajavien maiden mielestä se ei riitä. Sopimustekstissä on yhä kirjattuna lämpötilan rajaaminen alle 2 asteeseen.

Puheenjohtajamaa Ranska on tänään sukkuloinut tapaamassa eri maaryhmien edustajia. Tunnustelujen perusteella se tekee uuden sopimusehdotuksen lauantaiaamuksi.

Tiilikainen ei usko, että sekään tulee vielä olemaan lopullinen sopimus.

"Vaikeita kysymyksiä tuntuu riittävän."

Niitä ovat päästövähennysten vastuunjako, toimenpiteiden kunnianhimo, päästöjen seurannan läpinäkyvyys sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuneiden haittojen korvaaminen kehittyville maille.

Auki on myös mahdollisuus laajentaa päästökauppaa kytkemällä toisiinsa eri alueiden markkinamekanismeja.

Sopimus luetaan kattavaksi, jos mukana on vähintään 55 osapuolta ja 50–70 prosenttia maailman päästöistä.

EU:n tavoitteet eivät ole matka varrella muuttuneet. Se pyrkii saamaan sopimukseen velvoitteen seurata ja tiukentaa päästövähennyksiä säännöllisin väliajoin.

Nyt näyttäisi, että maiden päästövähennykset tarkistettaisiin vuosina 2019 ja 2023 ja siitä eteenpäin viiden vuoden välein.

Tiilikaisen mukaan tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä se, että sopimukseen ollaan saamassa järjestelmä ilmastorahoituksen ja -toimien läpinäkyvyyden varmistamiseksi.

Bisnesmaailma edellyttää kaiken mittaamista luotettavasti.

Huono asia on se, etteivät maiden lupaamat päästövähennykset ole tulossa oikeudellisesti sitoviksi. Seikka tosin oli tiedossa alusta asti, koska osa maista, etunenässä Yhdysvallat, on ilmoittanut, ettei sen oikeusjärjestelmä taivu sitovuuteen.

Myös jyrkkä jako kehitys- ja teollisuusmaihin on ja pysyy sopimuksessa. Raha virtaa siis jatkossakin vain yhteen suuntaan.

EU pyrkii viestimään kehitysmaille sitä, etteivät päästövähennykset heikennä talouskasvua. Hyvinvointi voi lisääntyä samalla, kun päästöjä ajetaan alas.

Tiilikaisen mukaan EU:n neuvottelijat tiedostavat, että joitakin kompromisseja joudutaan tekemään.

"Sopimus hinnalla millä hyvänsä ei kuitenkaan ole mahdollinen, vaan sen on oltava vaikuttava."

Kokousta Pariisissa seuraava Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen on huolissaan sopimuksen markkinapohjaisia ratkaisuja sisältävästä osiosta, joka on neuvotteluissa vaakalaudalla. Kirjaus vaikuttaisi hiilen hinnan kehitykseen.

"Artikla olisi meidän liike-elämän kannalta tosi tärkeä, mutta siihen on kovaa vastustusta. Jos se palikka katoaa tekstistä, putoaa meidän kannalta tosi tärkeä etu pois."